Suomen Kuvalehti jätti tänään 30.8.ilmestyneessä lehdessään julkaisematta vastineeni viime viikolla julkaisemaansa juttuun Median valvoja kriisissä (24.8.2018), Elina Grundström kirjoittaa tiedotteessaan.
Oheisena hänen tekstinsä:
Nimettömiin lähteisiin perustuvassa jutussa minä ja Julkisen sanan neuvosto joutuivat erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta minua oli haastateltu vain muutamasta irrallisesta yksityiskohdasta.
Journalistin ohjeiden mukaan erittäin kielteiseen julkisuuteen joutunutta henkilöä tai tahoa on kuultava samassa yhteydessä. Mikäli tämä ei onnistu, hänen oma kannanottonsa on julkaistava mahdollisimman nopeasti.
Lehti sai vastineeni kaksi päivää ennen lehden painoon menoa maanantaiaamuna 27.8., mutta kieltäytyi julkaisemasta sitä sillä perusteella, että vastineessa oli asiavirheitä. Se ei kuitenkaan yksilöinyt virheitä aikapulaan vedoten ennen lehden painoon menoa. Samaan aikaan lehdellä on ollut aikaa jatkaa aiheen käsittelyä ja päätoimittaja on kommentoinut julkaisematta jättämäänsä vastinettani julkisuudessa.
Tämä on poikkeuksellista ja sen vuoksi toimin itsekin poikkeuksellisesti ja julkaisen vastineeni tämän viestin liitteenä. Suomen Kuvalehti olisi ollut valmis julkaisemaan siitä ainoastaan kuudennen kappaleen, jossa pahoittelen henkilöjohtamistani muutostilanteissa, sekä viimeisen kappaleen, jossa kuvataan neuvoston nykyistä toimintaa tehokkaaksi.
Suomen Kuvalehden alkuperäisessä jutussa oli paljon tulkinnanvaraisuutta ja epämääräisyyttä, joten on toki mahdollista, että olen vastineessani tulkinnut tekstiä eri tavalla kuin lehden päätoimittaja. Näistä tulkintaeroista ja niiden mahdollisesta huomioimisesta olisi kuitenkin pitänyt neuvotella kanssani asianmukaisesti. Samanaikaisen kuulemisen ja oman kannanoton julkaisemisen tarkoituksena on varmistaa, että kritiikin kohteeksi joutunut henkilö saa tuoda aidosti esiin oman näkökulmansa ja tulkintansa silloinkin, kun ne poikkeavat tiedotusvälineen valitsemasta narratiivista.