Pohjoismaat ovat jälleen kärjessä sananvapaudessa. Norja ykkösenä, Ruotsi kakkosena ja Suomi pronssilla. Valtion puuttuminen Yleisradion toimintaan kulisseissa on kuitenkin rapauttanut sananvapautta. Poliittinen ohjaus näkyy Yleisradiossa valitettavasti. Kaupallinen media on onneksi pitänyt pintansa, eikä ole taipunut sananvapauden rajoittamisyrityksiin.
Helsingin Sanomien saama näpäytys puolustusvoimien tietoturvaan liittyvien salaisten tietojen julkistamisesta voidaan tulkita eräänlaiseksi rajojen testaukseksi. Sananvapautta ei ole se, että toimittaja rikkoo lakia ja vaarantaa toimillaan kansakunnan turvallisuutta, koska sananvapauteen kuuluu myös järjellinen vastuu. Jos Suomea vahingoittaakseen julkistaa maanpuolustusta koskevaa tietoa, teko voidaan rikoslaissa tulkita vakoiluksi.
Viestinnän professori Erkki Karvonen toteaa, että Suomen perustuslaissa on taattu sananvapaus, mutta rikoslaissa on kuitenkin 11 sananvapautta rajoittavaa pykälää. Näitä ovat mm. kunnianloukkaus, yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, julkinen kehottaminen rikokseen, uskonrauhan rikkominen, yrityssalaisuuden ja virkasalaisuuden rikkominen sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi.
Suomen naapurimaa Venäjä on listan häntäpäässä, koska Venäjällä toimittajat ja mediat ovat valtion talutusnuorassa. Huolimatta internetiin melkoisesta vapaudesta Venäjällä, valtio ohjaa etenkin televisiota ja radiota edelleen tiukoin ottein. Mutta jos toimittajat pysyvät kohtuullisen varovaisessa kritiikissä nykyistä poliittista johtoa kohtaan välttäen lietsomasta oranssivallankumousta, kaupallinen media saa toimia aikalailla vapaasti edelleen.
Ongelmallisia maita ovat Kiina ja monet muut Aasian maat. Niissä sensuuri on rajua. Niin kauan kuin media ei ole vapaata, yhteiskunnallinen edistys, jota nyt mitataan lähinnä talouskasvulla, on varsin näennäistä. On vain ajan kysymys, kun Kiinan kaltaiset maat ajautuvat poliittiseen myrskyyn sananvapauden rajoittamisen takia. Lue lisää sananvapaudesta.