Sormanen tutki, minkä tyyppisiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkiviä sosiaalisen median verkkoyhteisöpalveluiden yhteisöjä Suomessa on ja miten yhteisöt muodostavat valtaa, erityisesti suhteessa uutismediaan, yrityksiin ja valtionhallintoon.

Sosiaalisen median ryhmillä ja yhteisöillä on enimmäkseen viihteellisiä, yleishyödyllisiä tai kaupallisia tarkoituksia. Vaikka yhteisöillä olisi vakavampi, yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivä tavoite, pelkillä tykkäys-klikkauksilla harvoin saadaan suurta muutosta aikaiseksi.

– Facebookista löytyi vain noin yksi prosentti yksilöiden perustamia yhteisöjä, jotka pyrkivät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Lisäksi vain noin 15 % näistä onnistui pyrkimyksissään. Tavoitteissaan menestyneet yhteisöt ovat pystyneet kuitenkin vaikuttamaan organisaatioiden ja instituutioiden toimintaan tai hoitamaan niille kuuluvia tehtäviä, Sormanen kertoo.

Sormasen mukaan osa yhteisöistä toimii vaikuttamisen itsenäisinä ydin-agentteina, jotka mm. keräävät rahaa lastensairaaloille tai painostavat yrityksiä boikoteilla. Toiset yhteisöt toimivat muutoksen tehokkaina toimintatiloina: ne mm. valmistelevat lakialoitteita tai toimivat ideologisten liikkeiden verkkoalajaostoina.

– Lisäksi osa yhteisöistä pyrkii keräämään ihmisiä yhteen, jakamaan tietoa ja vaikuttamaan kollektiiviseen mielikuvien muodostumiseen. Toiset pyrkivät lisäksi luomaan konkreettisempia aktiviteetteja ja vaihtoehtoja yhteiskunnallisen muutoksen toteuttamiseksi, Sormanen sanoo.

Jo pelkällä jäsenten ja/tai tykkääjien määrällä, aktiivisella sisäisellä viestinnällä ja hyvällä organisoitumisella voi muodostaa niin vahvoja informaatio- ja mielikuvakollektiiveja, että esimerkiksi yritysten voi olla pakko ottaa yhteisöt huomioon merkittävinä kuluttajaryhminä.

Yhteisöt usein myös tarvitsevat muita edesauttavia ominaisuuksia, jollaisia ovat esimerkiksi yleisön osallistaminen, positiivinen medianäkyvyys ja kulttuuriin sopivat agendat ja toimintamallit.

– Näillä ominaisuuksilla yhteisöt voivat saavuttaa konkreettisemman yhteiskunnallisen vaikuttamisen tason, ja vaikuttaa myös ns. ”kuplansa” ulkopuolella, Sormanen sanoo.

Verkkoyhteisöjen tehtävänä ei ole ottaa perinteisen uutismedian roolia, vaan ne yleensä nostavat keskusteluagendalle asioita, joihin media ja muut yhteiskunnan keskeiset instituutiot eivät ole kiinnittäneet tarpeeksi huomiota tai joita ne eivät ole ratkaisseet.

– Organisaatioiden ja niiden viestintäammattilaisten kannattaisi seurata vahvoja mielikuvakollektiiveja muodostavia yhteisöjä, jotka voivat hyvinkin nopeasti ottaa käyttöön konkreettisempia toimia organisaatioita vastaan. Yhteisöjen kanssa kannattaa pyrkiä yhteistyöhön, mutta myös oppia hyväksymään sosiaalisen median vapaampi yksilöiden ja yhteisöjen viestintä- ja toimintakulttuuri, Sormanen summaa.

Filosofian maisteri Niina Sormasen journalistiikan väitöskirjan ”Social network site communities as agents and spaces of pursuing influence in society: Forms, stages and attributes of building communicative power” tarkastustilaisuus pidetään 19.10.2018 klo 12–15 salissa L302. Vastaväittäjänä professori Maria Bakardjieva (University of Calgary) ja kustoksena yliopistotutkija Turo Uskali (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.