Populistipuolueet hakevat jännitteistä suhdetta mediaan. Niiden menestys onkin haastanut toimittajien työtä monessa mielessä.

”Populistit osaavat herättää tunteita – myös toimittajissa. Tutkimuksessamme paljastui, että ammattikunnan sisällä on ollut voimakastakin painetta sen suhteen, kuinka populisteista on ollut sopivaa kirjoittaa”, Vaasan yliopiston InnoLabin johtaja Mari K. Niemi kertoo.

Median ja populismin suhdetta tarkastellaan uutuusteoksessa useasta näkökulmasta. Kirjassa muun muassa esitetään, että perussuomalaisten puoluehajaannuksen leirijako oli nähtävissä jo siinä, miten puolueen edustajat suhtautuivat kahteen kansanedustaja Olli Immosen kohuun kesällä 2015.

Teoksessa paneudutaan myös niin kutsutun turvapaikanhakijakriisin käsittelyyn Ylen ajankohtaisohjelmissa. Syksyllä 2015 voimistunut mediakeskustelu osoitti, että Suomessa vallassa olevan väestönosan ääni kuului selkeimmin, kun taas turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttotutkijoiden äänet jäivät marginaaliin. Erityisen hyvässä asemassa keskustelussa olivat perussuomalaisten ”maahanmuuttokriittiset” ensimmäisen kauden kansanedustajat.

”Teoksemme ei asetu populismin vastustajaksi, saati tukijaksi. Tavoitteenamme on puolustaa journalistisen median asemaa ja tarjota sille työkaluja tilanteessa, jossa populistiset liikkeet ovat monin tavoin haastaneet median ja myös taitavasti hyötyneet siitä”, tutkija Topi Houni Turun yliopistosta sanoo.