Jokainen lehtijuttu on näkökulmasta ja haastateltavista lähtien lukemattomien valintojen tulos.
Jutun muodostumiseen vaikuttavat muun muassa toimittajan tausta ja se, minkälaisia lähtöoletuksia hän tekee yleisöstään. Yleensä journalismi katsoo maailmaa keskiluokkaisen, valkoisen ihmisen silmin.
Aikamerkin haastatteleman toimittaja Emilia Kukkalan mukaan toimittajat ovat kuin ovatkin vallan vahtikoiria: he vahtivat, ettei kukaan pääse horjuttamaan eliitin valta-asemaa. Kukkalan ja Pontus Purokurun kirja Luokkavallan vahtikoirat julkaistaan huhtikuun 2016 alussa. Idea kirjaan syntyi ulkopuolisuuden tunteesta. Lue koko haastattelu Aikamerkistä.
Totuus katoaa nettiin
Ihmiset kuluttavat mediasisältöjä yhä enemmän ja kommunikoivat medioiden välityksellä. Mediaa on kuitenkin vaikea määritellä tarkasti. Yleisimmin sillä tarkoitetaan televisiota, radiota sekä lehdistöä ja niiden sivustoja internetissä. Medioita ovat myös esimerkiksi Facebook, YouTube ja blogit.
Medialukutaidolla tarkoitetaan sitä, että osaa lukea mediaa ja poimia sieltä luotettavan tiedon.
– Se on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä hyvin monimutkaista, Kultti ry:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Lehdonmäki sanoo. Kultti ry on noin 200 Suomessa ilmestyvän kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien lehden kattojärjestö.
Ilman medialukutaitoa väärä tieto leviää helpommin. Siksi mediaa pitää osata käyttää ja lukea. Vuosina 2016–2019 kouluissa otetaan käyttöön uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Samalla medialukutaito sisällytetään osaksi kaikkia oppiaineita.
– Medialukutaitoa pitää opettaa, koska koulussa opetetaan muitakin taitoja. Ennen kouluissa oli oppiaineena kansalaistaito ja nykypäivänä kansalaisen pitää osata lukea mediaa, Ilkka Lehdonmäki perustelee.
Digitalisaatio haastaa
-Meitä jokaista koskevaa tietoa ei pitäisi tulevaisuudessa nähdä osana omaisuuttamme, vaan osana henkilöämme. Tämän vuoksi tietoihimme kohdistuvia rikkeitä ja rajoitteita tulisi käsitellä samoin kuten kajoamista fyysiseen koskemattomuutemme, sanoo Antton Rönnholm. Hän työskentelee vanhempana asiantuntijana Milttonilla Brysselin toimistossa.
Rönnholm kertoo kuinka ennen maailmansotia kaikki kylällä tiesivät, mitä hänen mummonsa osti kaupasta ja kenelle tämä oli sukua. Tänään kukaan Rönnholmin kerrostalonaapureista ei tiedä kuka hän on ja mitä hän tekee työkseen. Sen sijaan kanta-asiakasohjelma rekisteröi hänen ostoksensa ja geenipankki voi kertoa kenelle hän on sukua.
Antton Rönnholm pohtii elämmekö jo kymmenen vuoden kuluttua yhteiskunnassa, jossa tuotanto on siirtynyt halpatuotannon maista takaisin ja sijaitsee hajautettuna kadunkulmassa, jossa yksinyrittäjä 3d-printterinsä kanssa tarjoaa yksilölliset silmälasin sangat.
Ovatko nämä yksinyrittäjät sitten työnantajia vai työntekijöitä? Rönnholm vastaa kysymykseensä itse, että yksinyrittäjiä ei pidä ahtaa mihinkään olemassa olevaan järjestelmään. Päinvastoin on mietittävä millainen järjestelmä tarjoaa heille eniten vapautta toimia omista lähtökohdista.
Aikamerkki on yhteiskunnallinen verkkojulkaisu, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se kertoo kuvin ja sanoin vaikuttamisesta ja vallasta, työstä ja sen tekijöistä, rahasta ja kestävästä kuluttamisesta, aikuisopiskelusta ja sivistyksestä. Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto TSL.