”Nykyinen Yle-laki on antanut Yleisradiolle rajoittamattoman vapauden laajentaa verkossa tapahtuvaa julkaisutoimintaansa myös sellaisiin tekstimuotoisiin verkkosisältöihin, jotka eivät liity Yleisradion yleisradio-ohjelmistoihin. Tämä heikentää lehdistön toimintaedellytyksiä ja vaarantaa kansalaisten sananvapautta”, Medialiiton lausunnossa huomautetaan.
Esimerkiksi Ruotsissa yleisradioyhtiö SVT:n verkkosivuilla valtaosa jutuista sisältää audiovisuaalista sisältöä, toisin kuin Yleisradiolla. SVT:n jutut ovat huomattavasti Ylen juttuja lyhyempiä ja niitä on myös vähemmän. Tiedot ilmenevät asianajotoimisto Avancen Medialiitolle tekemästä selvityksestä.
Analyysissa tarkasteltiin YLE:n (yle.fi/uutiset) ja SVT:n (svt.se) verkkosivuilla 22.–28.2.2021 julkaistuja tekstimuotoisia artikkeleita (YLE:llä suomenkieliset ja SVT:llä ruotsinkieliset artikkelit).
Artikkeleista tutkittiin mm. niiden sanamäärä sekä se, sisälsivätkö artikkelit lainkaan video- ja/tai audiosisältöä. Analyysin tuloksista ilmenee, ett YLE julkaisi tarkastelujaksolla enemmän tekstimuotoisia artikkeleita (489 artikkelia) kuin SVT (414 artikkelia).
YLE:n tekstimuotoiset artikkelit olivat keskimääräiseltä pituudeltaan (487 sanaa) yli kaksi kertaa pitempiä kuin SVT:n julkaisemat artikkelit (226 sanaa).
Ääni- tai videosisältöä sisältäneiden artikkeleiden osuus kaikista artikkeleista oli YLE:llä (29,9 %) olennaisesti matalampi kuin SVT:llä (80,4 %).
Analyysin tulosten oikeudellisessa arvioinnissa on huomioitava, että artikkelin sisältämä video- tai äänisisältö ei yksin ole riittävä peruste määrittämään ko. artikkelia yleisradiotoimintaan liittyväksi tekstisisällöksi, vaan artikkelin sisältämässä video- tai äänisisällössä tulee myös olla kyse yleisradioyhtiön lähettämästä televisio- tai radio-ohjelmasta tai niiden osasta.