Sanoma- ja aikakauslehdet saavat tänä vuonna lähes 200 miljoonaa euroa vähennystä veroista, koska niiden levikkimyynnin arvonlisävero on nolla prosenttia. Eniten verohyöytä kerää Helsingin Sanomat, lähes 25 miljoonaa euroa, mikä on 2,5 kertaa enemmän kuin kaikkien puoluelehtien saama tuki yhteensä Suomessa.
Helsingin Sanomille valtion antama ilmainen raha on tietenkin mieluista, koska se voi laittaa summan suoraan tulokseen jaettavaksi osakkaille. Viime vuonna verohyödyn osuus koko Sanoma News Oy:n 57 miljoonan euron liikevoitosta oli ilmeisti lähes puolet.
Alan ammattilaisten keskusteluissa onkin noussut yhä useammin esiin vaatimus, että sanoma- ja aikakauslehtien tulee ryhtyä maksamaan veroa samalla tavalla kuin muiden yritysten. Erityisen epäoikeudenmukainen verokohtelu on uusia verkkomedioita kohtaan, jotka eivät saa mitää alennusta veroihinsa. Niitä koskee 22%:n arvonlisäverokanta kaikesta myynnistä.
Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmä, joka jättää mietintönsä vuonna 2010, tullenee todennäköisimmin esittämään, että sanoma- ja aikakauslehdiltä poistetaan erityiskohtelu. Näin valtio saa lisää tuloja ja samalla asettaa printtimediat tasa-arvoiseen kilpailutilanteeseen verkkomedian kanssa.
Paineita muutokseen tuo mm. OECD, joka on moittinut kuluvana syksynä Suomea alennetusta arvonlisäverokannasta. Lehtien verokohtelu on supisuomalainen kummajainen.
Yleisradion uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen myös ihmettelee Kanava-lehden (8/2009, s. 453) artikkelissaan sanomalehtien nollaverokantaa arvonlisäverotuksessa. Hän toteaa, että “se on parempi etu kuin verottomuus. Paitsi että tilausmaksut ovat täysin verottomia, lehdet saavat valtiolta palautuksina ostoihinsa sisältyvät arvonlisäverot. Edun laskennallinen arvo on niin suuri, että sillä palkkaisi puolet sanomalehdistössä työskentelevistä toimittajista”, Jääskeläinen toteaa.
Sanomalehdet saavat noin 40 prosenttia tuloistaan levikkimyynnistä. Missään muussa maassa suhdeluku ei ole näin korkea. Valtion hölläkätinen verokohtelu lehtitaloja kohtaan ylläpitää levikkitulojen suurta osuutta keinotekoisesti.
Sanomalehtien tiukentuvassa markkinatilanteessa veroedun lopettaminen on ymmärrettävästi tuskallista lehtien kannalta. Kuitenkaan ei ole mitään perusteita ylläpitää tekohengityksen varassa toimivaa printtimediaa, kun samaan aikaan kansalaisten tiedontarpeen tyydyttämiseen on kehittynyt kustannustehokas ja kulttuurisesti moniarvoisempi nettimedia.