Suomessa ollaan parhaillaan toimeenpanemassa EU:n tekijänoikeusdirektiiviä, jonka tavoitteena on muun muassa vahvistaa tekijöiden asemaa ylikansallisia digitaalisia alustoja vastaan. Teosto katsoo, että Suomen esitys tekijänoikeuslain uudistukseksi on palautettava uudelleen valmisteluun. Teosto edustaa 36 000 kotimaista musiikin säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja kustantajaa, joiden asema lakiesityksen myötä heikkenisi.
Teosto on tänään antanut lausuntonsa koskien luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 184 §n muuttamisesta. Lausunto liittyy EU:n tekijänoikeusdirektiivin (DSM-direktiivi, EU 2019/790) kansalliseen voimaansaattamiseen, joka on luovien alojen kannalta merkittävin tekijänoikeudellinen lakiuudistus pitkään aikaan. Direktiivi hyväksyttiin Euroopan parlamentissa keväällä 2019.
Erityisen merkittävä on direktiivin 17 artikla, jolla on tarkoitus korjata niin sanottua arvokuiluongelmaa. Arvokuiluongelma on luovalla alalla pitkään isoksi ongelmaksi koettu epäsuhta yksittäisen luovan tekijän ja markkinoilla ison vallan saaneiden digitaalisten alustojen välillä. Alustapalvelut ovat voineet hyödyntää tekijänoikeudella suojattua sisältöä maksamatta tekijöille asianmukaista korvausta teostensa käytöstä.
Teosto toteaa lausunnossaan, että esitysluonnos sisältää erityisesti arvokuilukysymyksen osalta niin merkittäviä ongelmia, että se tulee valmistella kokonaan uudelleen.
Lausunnossaan Teosto nostaa esiin, että koko lakiesityksen vaikuttavuusarviointi on puutteellista, eikä sääntelyn aiheuttamia käytännön vaikutuksia esimerkiksi luovan työn tekijöihin tai markkinoihin ole edes yritetty arvioida. Lakiesitykselle annettiin myös vain 4 viikkoa lausuntoaikaa, vaikka kyse on merkittävästä, yli 200-sivuisesta lakipaketista, jota on valmisteltu Suomessa yli kaksi vuotta.
Suomen lakiesitys ei täytä direktiivin tavoitteita
Teosto nostaa esiin lausunnossaan, että Suomen tulisi noudattaa EU:ssa hyväksyttyä direktiiviä ja toimeenpanna laki sen sanamuodon ja hengen mukaisena. Tällä hetkellä esitys ei täytä EU:n direktiivin tavoitteita ja on paikka paikoin jopa suoraan sen vastainen.
Suomen esityksessä jo sen perimmäinen lähtökohta on väärä. Luonnos ei selkeästi määrittele, että internetin alustojen (verkkosisällönjakopalvelu) toiminta on sisällön yleisölle välittämistä. Direktiivissä on selkeä toimintavelvoite jäsenvaltioille tehdä tämä määrittely kansallisessa laissa. Kun tätä peruslähtökohtaa ei ole Suomen esityksessä noudatettu, lähtee luonnos jo alusta asti väärään suuntaan.
Suomen esitysluonnos ei toteuta direktiivin tavoitetta luovan työn tekijöiden suojan vahvistamisesta. EU-direktiivi lähtee siitä, että teosten käyttö alustalla edellyttää lupaa oikeudenhaltijoilta. Esitysluonnoksessa on kuitenkin virheellisesti otettu lähtökohdaksi palveluiden käyttäjien suojan vahvistaminen. Luonnoksessa on sekä sisällöllisesti että teknisesti merkittäviä ongelmia, joilla tuetaan tätä virheellistä peruslähtökohtaa.
Eri EU-maissa ei voi olla erilaisia pelisääntöjä
Suomen esitysluonnos on myös hyvin poikkeuksellinen EU-näkökulmasta. Esitysluonnoksessa on tietoisesti lähdetty tekemään muista jäsenvaltioista poikkeavaa sääntelyä. Se ei siten tue direktiivin tavoitetta yhdenmukaistaa lainsäädäntöä sisämarkkinoilla.
Alustatalouden toimijat ovat rajat ylittäviä, eivätkä ne ole sidottuja kansallisiin markkinoihin. Siksi markkinoiden kehittymisen, eurooppalaisen yhteistyön ja kaupankäynnin kannalta on keskeistä, että EU-direktiivejä sovelletaan eri maissa yhtenäisesti. Suurin osa Euroopan maista on tehnyt oman lainsäädäntönsä EU-direktiivin sanamuodon ja hengen mukaisesti. Tämä olisi Teoston lausunnon mukaan oikea valinta myös Suomessa.
Suomen esitysluonnoksessa tehdyt direktiivistä poikkeavat ratkaisut johtavat tilanteeseen, jossa Suomi tosiasiallisesti muuttaa EU:n tekijänoikeusdirektiiviä ja ylittää näin toimivaltansa EU-jäsenvaltiona.
Esitysluonnos estää luovan alan kasvu-, vienti- ja työllistämismahdollisuuksia
Teoston lausunnon mukaan esitysluonnos loisi Suomen markkinoille EU-direktiivistä olennaisesti poikkeavan “Suomen mallin”. Tämä ei ole omiaan luomaan oikeusvarmuutta EU:n sisämarkkinoilla. Esitysluonnoksessa on uutta sääntelyä digialustoille, jotka ovat jo kehittäneet sisältöjen suodattamiseen ja poistoon tarvittavat menettelyt koko Eurooppaa varten. Suomen poikkeuksellinen malli ei tue myöskään kotimaisten kasvuyritysten kansainvälistymistä.
Esitysluonnokseen sisältyy kokonaan uusi satunnaista ja osittaista sisällyttämistä koskeva tekijänoikeuden rajoitus. Direktiivi ei edellytä tällaista uutta tekijänoikeuden rajoitusta, joka kaventaa mahdollisuuksia sopia luovan sisällön käytöstä, ja heikentää siten oikeudenhaltijoiden asemaa merkittävästi.
Myös perusoikeuksien punninta Suomen esityksessä on jäänyt vajaaksi ja yksipuoliseksi. Esitysluonnoksessa on kyllä huomioitu varsin yksityiskohtaisesti sisällön lataajien sananvapaus mutta samaan aikaan luovan työn tekijöiden omaisuudensuoja on huomioitu puutteellisesti. Näiden kahden perusoikeuden välille löydettiin hyvä tasapaino jo EU-tasolla vuonna 2019. Tätä saavutettua tasapainoa ei tulisi kansallisella tasolla enää uudelleen horjuttaa.
Edellä mainituista syistä Teosto esittää, että Suomen esitysluonnos tekijänoikeuslain muuttamisesta ja joka tapauksessa vähintään siihen sisältyvät 6 a luvun säännökset ja 23 § tulee palauttaa uuteen valmisteluun.
Luovan työn tekijät ovat koronan myötä joutuneet jo historiallisen heikkoon asemaan, eikä heitä tule enää esitetyn kaltaisella sääntelyllä uudelleen rankaista. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tekijänoikeusdirektiivi saatetaan voimaan sen hengen ja tarkoituksen mukaisesti siten, että direktiivin tavoitteet toteutuvat.