Naton 1990-luvun lopun täsmäpommitusten rauniot ovat edelleenkin pystyssä pääkaupungissa Belgradissa. Keskustan paraatipaikalla olevan puolustusministeriön sortuneet rakennelmat törröttävät muistuttamassa, että Nato oli vielä äsken heidän paha vihollisensa. Näky on kaamea.
Parlamentin puistossa seisoo arvopaikalla Naton pommituksissa kuolleiden lasten muistomerkki. ”We were just children” lukee veistoksessa, jonka äärellä pysähtyy tuhansia ihmisiä päivittäin. Viesti uppoaa syvälle tunteisiin.
Radio- ja televisiotalon pommituksessa kuolleiden 16 toimittajan muistomerkille asetetaan jatkuvasti lukuisia tuoreita kukkia. Radiotalon rauniot ovat myös pystyssä kertomassa kuinka Nato tappoi viattomia julkkistoimittajia heidän työpaikalleen. Kohteesta on tullut pyhiinvaelluspaikka.
Sodan kauhujen ylläpitäminen on taitavaa propagandaa, jota serbialaiset kadunmiehet itse eivät miellä sellaiseksi. He sanovat, että hallitus ei ole päässyt yksimielisyyteen, kenelle sodan raunioiden purkaminen kuuluu. Viesti on mennyt perille: vain 30 prosenttia kansalaisista haluaa viimeisimmän tutkimuksen mukaan liittyä Natoon.
Serbia tavoittelee EU:n jäsenyyttä. Se on käytännössä kaukainen haave, joka tuskin toteutuu tällä vuosikymmenellä. Serbia on kaikesta huolimatta jo kääntänyt suuntaansa kohti Eurooppaa. EU:lle Serbian presidentti Boris Tadic on mieluinen, koska hän ei ole täysin poikkiteloin EU:ta kohtaan.
Kansallismielinen oppositiojohtaja Tomislav Nikolic oli huhtikuussa hetken nälkälakossa, koska Tadic ei ole suostunut ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin. Vaatimustaan Nikolic vauhditti järjestämällä 150.000 mielenosoituksen pääsiäisen alla. Presidentti Tadic vastaa, että Serbialle pitää saada ensiksi EU:n kandidaatin status ennen kuin vaalit pidetään.
Yllättävä ystävä Pohjolasta: Norja
Serbia on löytänyt yllättävän ystävän, joka tulee EU:n ulkopuolelta: Norjan. Kuluneena keväänä Norja on solminut Serbian kanssa monialaisen yhteistyösopimuksen. Sen puitteissa Norja antaa Serbialle talousapua jopa 216 miljoonaa euroa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Rahat käytetään korruption kitkemiseen hallinnosta, puolustusvoimien kehittämiseen, energia- ja ilmastohankkeisiin sekä sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen.
Lisäksi Norja antaa omaa apuaan 3,6 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana räjähteiden hävittämiseen Kosovon rajalta.
Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre on viime aikoina vieraillut Serbiassa tiuhaan. Hän kirjoittaa blogissaan, että EU on kykenemätön mobilisoimaan poliittisia uudistuksia Balkanilla. EU ei ymmärrä Balkania, hän väittää.
Norja löysi Serbiasta EU:n hitaan etenemisen seurauksena strategisen aukon, jonka se täyttää omilla projekteillaan valtion öljyvarojen turvin. Norjalla on mielessään luonnollisesti taloudelliset intressit alueella, jossa investoinnit eivät sodan jälkeen ole vielä kunnolla alkaneet.
Norja kehittää Serbian sananvapautta
Norjalaiset pureutuvat tiukasti myös Serbian tiedonvälitykseen. He ovat tänä keväänä tehneet sopimuksen mediakustantajien ja toimittajaliiton kanssa perustaakseen maahan sen ensimmäisen riippumattoman medianeuvoston. Se ryhtyy ratkomaan kansalaisten ja median välisiä riitoja ilman valtion tai oikeuslaitoksen väliintuloa. Norja antaa tänä vuonna hankkeeseen tukea 175.000 euroa.
Serbit sanovat, että maahan synnytetään norjalainen journalistinen malli.
Sananvapauden tila Serbiassa on kyseenalainen. Periaatteessa lehdistö on vapaa, mutta käytännössä media on hallituksen kontrollissa. Valtiollista televisiota lukuunottamatta poliitikot eivät omista mediaa. Vaikutusvalta toteutuu mainonnan kautta siten, että 80 prosenttia Serbian mainosrahoista kulkee yhden firman kautta. Sitä vetää seitsemän vuotta vallassa olleen presidentti Boris Tadicin hallituksen lähipiiri.
”Media ei halua kritisoida hallitusta tai suistaa johtoa vallasta, koska se menettäisi muutoin mainostulonsa”, Serbian journalistiliiton presidentti Liljana Smajlovic pahoittelee.
”Myös mainostoimistot ja PR-toimistot ovat sidoksissa hallitukseen”, hän sanoo. Loistavaa englantia puhuva Smajlovic on Politika-lehden entinen päätoimittaja.
Hän surkuttelee maan heikkoa sananvapauden tilaa. Vaikka periaatteessa Serbiassa vallitsee sananvapaus, viranomaisilla on oikeus seurata toimittajien sähköposteja ja kuunnella puhelimia saadakseen lähteet selville. Sisältöön heillä ei ole oikeutta tunkeutua.
Smajlovic ihmettelee, miten hallitus on voinut säätää tällaisen lain, kun toisaalla ollaan mukauttamassa yhteiskuntaa EU-kelpoiseksi. ”Hallitus haluaa, että sen poliittiselle linjalle ei julkisuudessa tuoda esiin vaihtoehtoja. Toimittajamme ovat nyt hampaattomia ja harjoittavat itsesensuuria. Toivon, että koko Eurooppa kuulee, mitä vääryyttä hallituksemme tekee”, hän toteaa.
Verkkomediasta demokratian pelastaja
Painettu media on ajautunut taloudelliseen syöksykierteeseen kolmen viime vuoden kuluessa mainostulojen vähetessä ja internetin vallatessa markkinoita. Paikallisia sanomalehtiä on lakkautettu runsaasti, minkä seurauksena tuhansia toimittajia on joutunut työttömiksi. Jäljelle jääneille maksetaan minimaalista palkkaa: 300 euroa kuukaudessa. Baarin tarjoilija tienaa saman verran.
”Toimittajat on ajettu kadulle. Vastaavan yliopistokoulutuksen saaneet ansaitsevat 600 euroa kuukaudessa, millä juuri tulee toimeen”, hän sanoo.
Online-media ja sosiaalinen media ovat nousseet Serbiassa suosituiksi, kun Internet-verkoston rakentaminen lopulta käynnistyi muutama vuosi sitten. Netti ei ole kuitenkaan vielä läheskään niin laajasti käytössä kuin Euroopassa.
Kukaan ei Serbiassa tienaa rahaa verkkomedialla. Tuhannet toimittajat ja kirjoittajat haluavatkin tulla kuulluiksi blogeissaan julistaessaan vaihtoehtoja yhteiskunnan kehittämiseen. Se saattaa olla Serbian demokratisoinnissa ja uudistamisessa arvaamattoman tehokas voima.