Mustread aloitti lokakuussa toimintansa pelkästään verkkomediana. Monipuolisia, journalistisesti kirjoitettuja juttuja ilmestyy päivittäin muutamia. Lisäksi Mustread julkaisee “Kaupallinen yhteistyö” –logon alla ulkopuolisten tuottamia enemmän tai vähemmän asiakkaan itsensä laatimia tekstejä, joista tilan ostanut asiakas maksaa.
Mustread kertoo, että maksetut jutut ovat natiivimainontaa. Printtimaailmassa näitä kutsutaan advertoriaaleiksi. Natiivimainonta on itse asiassa mainontaa, joka ilmestyy lukijalle mielekkäässä sisällön ympäristössä. Toki sponsoroitu teksti voi olla myös eräänlaista natiivimainontaa, kun se liitetään oikeaan yhteyteensä. (vrt. Lovell: Native Advertising, 2017)
Julkaisun tavoitteena on tuottaa yhteiskunnallista journalismia eli siis politiikkaan ja talouteen liittyviä vakavia asiapitoisia artikkeleita. Kohderyhmäksi Mustread on valinnut tuhat päättäjää ja vaikuttajaa, joille Mustread on ilmainen. Muille lukijoille tilaus maksaa tarjouksena tällä hetkellä 11,90 euroa kuukaudessa tai 114,24 euroa vuodessa.
Päätoimittaja Heidi Hammarsten toteaa sivustolla, että “toimituksemme on aidosti moniääninen, sillä toimittajia on poliittisen kentän eri laidoilla. On ‘tulta munille –feministiksikin’ kutsuttu Anne Moilanen, ja 'oikeiston äänitorvi' Heikki Pursiainen.”
Mustreadia kustantaa Toinen Aatos Oy. Sillä on kaikkiaan kahdeksan osakasta: Ari Lämsä omistaa 61,5 prosenttia, ja päätoimittaja Heidi Hammarsten 8,4 prosenttia. 5,6 prosentin osuuksilla mukana ovat Heikki Pursiainen, Tuomas Arokanto ja Erkka Railo. Anne Moilanen, Linda Pelkonen ja Merja Mähkä omistavat kukin 4,5 prosenttia yrityksestä.
Lämsä on kertonut julkisuudessa, että häntä kiehtoo, miten asioita voisi tehdä eri tavalla ja onko vaihtoehtoista ansaintalogiikkaa mainosperusteisen sijaan. Hänen mukaansa onnistumisen takeita ei ole, mutta omaan perusajatukseensa hän uskoo.
Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Janne Seppänen arvostelee rajusti Mediayhteiskunta-blogissaan MustReadia ja julkaisun natiivimainontaa. Seppäsen mielestä Mustreadin journalismi on valejournalismia. “Journalistisen ilmaisutavan käyttäminen tällaiseen tarkoitukseen samassa julkaisussa, jossa yritetään jollain tavoin säilyttää journalistinen uskottavuus, tuottaa ratkaisemattoman eettisen ristiriidan”, Seppänen kirjoittaa. “
"Pitävän palomuurin rakentamiseksi journalismin ja natiivimainonnan välille ei riitä se, että mainos erotetaan journalistisista sisällöistä. Jotta palomuuri toimisi kunnolla, medioiden ei ylipäätään pitäisi päästää valejournalismia muistuttavaa sisältöä samoille sivuille journalismin kanssa”, hän sanoo.
Heidi Hammarsten ei hyväksy professorin näkemystä. “Olemme Seppäsen kanssa eri mieltä. Suomessa kaikkien muiden medioiden kuin Ylen täytyy rahoittaa toimintansa tekemällä jonkinlaisia kaupallisia sisältöjä, ovat ne sitten perinteisiä mainoksia, yhteistyöblogeja tai natiivimarkkinointia.”
Tilasin palvelun ja toivon, että mahdollisimmat monet muutkin näin tekisivät. Uusia liikeideoita kaivataan ja niille löytyy oma paikkansa markkinatalouden lakien mukaan. Kun Mustread pääsee kunnolla vauhtiin, uskon, että julkaisulla on paikkansa mediagenressä ja vaikuttajaviestinnässä.
Katsotaan parin vuoden kuluttua uudelleen, mihin asentoon Mustread on silloin kasvanut. Tuhannen taalan kysymys on, kuinka merkittävinä tuhat suomalaista vaikuttajaa kokee Mustreadin jutut. Onko sellaisella jutulla poliittista painoarvoa, jos sen lukee vain suppea yhteiskunnallinen eliitti? Tämä on mielenkiintoista nähdä.