<- Back

Mediaviikko selvitti: Apusen ehdotus toimittajien puoluekannan julkistamisesta jakaa mielipiteet kahtia

admin · Oct 8, 2010

Vastaajista 48 prosenttia sanoo "Kyllä" kysymykseen, "Pitäisikö journalistien poliittinen kanta ilmoittaa lukijoille, kuulijoille ja katsojille julkisesti kuten EVA:n johtaja Matti Apunen ehdottaa?" Vastaajista puolestaan 41 prosenttia ei halua puoluekantaa julkiseksi ja 11 prosenttia ei osaa sanoa.

Vastaajista suurin osa edustaa kokoomusta, 32 prosenttia, vihreitä 19, keskustaa 12, demareita yhdeksän, vasemmistoliittoa viisi, perussuomalaisia kolme, RKP:tä kaksi ja kristillisiä yksi prosentti.  Tämä ilmenee vastauksista kysymykseen "Mitä puoluetta äänestit edellisissä vaaleissa?". Vastaajista kuului muuhun kuin edellämainittuun ryhmään kolme prosenttia ja nukkuvien puolueeseen kuului 12 prosenttia.

Vastaajien ammattipainotteisuus on merkittävän edustava. Vastaajista 49 prosenttia kuuluu journalisteihin ja suureen yleisöön 32 prosenttia, tiedottajiin kymmenen ja markkinointiväkeen kymmenen prosenttia.

Mediaviikon kyselyyn vastasi 275 henkilöä, mitä voidaan pitää tilastollisesti merkittävänä määränä. Selvitys tehtiin Mediaviikon kautta 27.9.-7.10.2010

Lukijoiden kommentteja puolesta ja vastaan

Näin lukijat vastaavat kysymykseen ”Mitä mieltä olet toimittajien puoluekannan julkistamisesta tai toimittajien poliittisen kannan vaikutuksesta mediasisältöön”.

- Liian yksinkertaistettu kysymys. Ei voida lähteä siitä, että johonkin ammattiryhmän kuuluvien ihmisten tulisi automaattisesti julkaista äänestykäyttäytimisensä. Lehtien tulisi kuitenkin nykyistä enemmän tuoda julki kannatuksensa kohteet, edes siten että voisivat ilmoittaa missä kohtaa poliittista karttaa olevat.

- Apusen aloite on hyvä. Suomalainen journalismi kehittyy katsomalla peiliin. Sopulimainen käyttäytyminen on todennäköisesti pohjimmiltaan poliittisista kytkennöistä johtuvaa alitajuntaista suosimiskirjoittelua. Jos journalismi aikoo olla "todellinen, tekopyhyyttä karttava" instituutio, sen tulisi ilmoittaa toimittajien puoluekannat välittömästi. Tässä kannattaisi korostaa yksilön hyvää ajattelua ja sitä, että vaikka ihminen kuuluu johonkin puolueeseen ei se tee hänestä alempiarvoisempaa toimijana. Hyvä toimittaja rohkenee kertoa poliittisen kantansa ilman joukko painostusta.

- Kysymyksiin vaikea vastata yksiselitteisesti, koska enemmistö jakautuu demareihin ja vihreisiin, joita varsinkin nuori toimittajapolvi enimmäkseen on. Puoluekantaa ei tarvinne julkistaa, koska sen pystyy toteamaan jutuista. Ei ole toimittajan työn kannalta eduksi, jos he joutuvat kertomaan kantansa. Osa tietysti kertoo vapaaehtoisesti, ja se on ok.

- Pitäisi julkistaa. Voit sanoa olevasi objektiivinen, mutta maailmankatsomuksesi polarisoi aina näkemyksiäsi. Aina.

- Kyllähän taloissa näkyy "pesäkkeitä", jotka vielä tuntuvat ruokkivan toisiaan. Esimerkkeinä vaikkapa Hesarin Nyt-liitteen punavihreys ja saman lehden Ulkomaantoimituksen piinallinen ateismi. Mutta kyse on enemmän ajatussuunnista ja tendensseistä kuin suorasta puoluepoliittisesta sitoutumisesta.

- Tärkeämpää olisi mielestäni se, että raja toimituksellisen aineiston ja mielipiteiden välillä tehtäisiin entistä selvemmäksi. Nykyisin tahtoo mennä puurot ja vellit sekaisin. Pidän kyseenalaisena, että kenenkään pitäisi "paljastaa" poliittinen kantansa.

- Ammattitaitoinen toimittaja tekee uutisen ilman poliittista kantaa. Jos se jossain näkyy, niin aihevalinnoissa ja painotuksissa. Koska toimittajia on jokaiseen junaan, tasapuolisuus jää "markkinoiden", eli imevän journalistisen otteen varaan. Kannan julkinen ilmoittaminen jääköön niille, jotka sen jostain syystä haluavat tehdä.

- Uutissisältöön puoluekannalla ei merkittävää vaikutusta, enemmän kolumneihin pakinoihin tms.

- Mitenkähän luotettava tällainen ilmoitusmenettely on? Media on leimallisesti
vasemmistoviritteinen , eikä oleellista ole se mitä nykyään kerrotaan (tietolähteitä on muitakin joista asian voi aina tarkistaa)vaan pikemminkin se mitä ei kerrota. Kaikenlainen sensaatiohakuinen hömppä ylittää uutiskynnyksen liian helposti, mutta analyyttinen faktatiedotus taantuu kun se ei oikein myy roskamediaa.

- Lukijan tulee ymmärtää ettei mitään koskaan missään, edes tutkimuksissa, kirjoiteta täysin objektiivisesti. Puoluekanta on vain yksi sidonnaisuuksista, jotka vaikuttavat tuotettuun sisältöön.

- Medialla on suuri vaikutus ihmisten mielipiteisiin ja toimittajan puoluekanta tulee usein selvästi esille teksteissä yms. Journalismi ei ole politiikan suhteen edelleenkään neutraali.

- Lukijalle olisi tärkeää tietää, millaiset tekijät ovat olleet vaikuttamassa mediasisällön laadintaan.Läpinäkyvyys lisääntyisi, samoin luotettvuus.

- Pitäisi ilmoittaa, jos on aktiivi osallistuja - silloinhan se ei ole mikään äänestyssalaisuus. Äänestyssalaisuutta en lähtisi murtamaan.

- Julkistaminen olisi hyvä asia. Silloin voisi helpommin suodattaa varsinaisen asian esille.

- Pitäisikö jokaisen toimittajan ja valokuvaajan elämänhistoria, varttumisolosuhteet, etniset mielipiteet, kokemukset eri puolueista ja poliittisista vaikuttajista ja koko elämänkatsomus julkistaa jokaisen jutun yhteydessä? Poliittininen kanta on vain yksi lukuisista "mielipidekysymyksistä" joista jokainen vaikuttaa toimittajan työskentelyyn, jos ei tahallisesti niin vähintään toimittajan sitä itse tiedostamatta. Jos ihminen kirjoittaa uutista, siitä tulee ihmisen näköinen. Vain epäinhimillinen kone pystyisi kirjoittamaan täysin objektiivista tekstiä, joskin silloinkin koneen olisi ohjelmoinut inhimillinen ihminen.

- Julkistaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Poliittinen kanta ei saisi vaikuttaa mutta uskon sen vaikuttavan.

- Herkemmin tehdään negatiivisia juttuja ja vedetään turhia otsikoita muiden puolueiden poliitikoista. Esimerkkinä keskustan asiaton mustamaalaus: vaalirahakohu, lautakasat, talvivaaran osakkeet jne. Nämä yksisilmäiset sensaatiouutiset syö median uskottavuutta. Ja aiheet eivät ole kiinnostavaa luettavaa, kun pitäisi käsitellä tärkeämpiä asiasisältöjä.

- Puoluekantahan ei välttämättä ole stabiili, siksi olisi hieman omituista kertoa kantansa, joka voi muuttuakin. Itsekin odotin kysymystä, mitä puoluetta äänestäsin seuraavissa vaaleissa. Vastaus olisi poikennut siitä, mitä äänestin edellisissä vaaleissa. Journalistisen työnhän tulisi olla mahdollisimman objektiivista ja lukijaa palvelevaa. On selvää, että etenkin valtelehdillä on oma, puoluepoliittinen profiilinsa, vaikka olisivatkin virallisesti sitoutumattomia. Kriittisyys on aina paikallaan varsinkin poliittisten päättäjien toimia tarkasteltaessa ja niistä kirjoitettaessa. Uskon, että toimittajan kuin toimittajan oma arvomaailma (ml. poliittiset arvot) puskevat jollain lailla läpi, vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Toki on tosi paljon kiinni siitä, missä mediassa toimii, eli että mikä on ns. sallittua ja mikä ei.

- Julkaiseminen olisi osa avoimmuutta. Julkisuudella on kuitenkin niin suuri vaikutus ja valta mielipiteisiin, että sen taustat olisi hyvä tiedostaa.

- No ei tämä nyt mitään kovin suurta rakettitiedettä ole - sori vaan. Ilman mitään kyselyitäkään voi veikata, että humanistisia tieteitä opiskelleet kallistuvat puoluekannassaan pääosin vasemmalle ja "kovia" kaupallis-teknillistieteellisiä aineita opiskelleet puolestaan oikealle. Mediaviikon kysely on yhtä vakuuttava kuin kysely missä tiedusteltaisiin nostaako mies vessanpytyn kannen ylös ennen virtsaamistaan. Ei nyt ihan vakuuta tällaiset tarkoitushakuiset kyselyt. Miksette julkista samantien Dagmarin puoluekantaa toimistona sekä Dagmarin työntekijöiden enemmistön puoluekantaa?

- Toimittaja voi vaikuttaa jo juttuaiheiden ja näkökulman valinnalla. Se on eräänlaista kotoista "suomettumista".

- Yksinomaan äänestäminen ei vielä osoita vahvaa aktiivisuutta, mutta jos on luottamushommissa tai saanut paikan poliittisten ansioiden avulla tai vaikka ilmankin mutta on jäsenkirjaihmisenä saanut paikan, olisi tarpeen tuoda se julki. Toimittajia tärkeämpää olisi julkisessa virassa olevien puoluekanta tuo julki varsinkin jos toimii puolueen asiantuntijaelimissä tai ylipäätänsä luottoasiantuntijana.

- Ei pidä julkaista. Vaikuttaa totta kai, mutta lukijallakin on vastuunsa. Fakta ei pala tulessakaan, mutta miten sitä tulkitaan, on eri asia.

- Eniten toimittajien kanta näkyy siinä, mitä asioita otetaan esille ja mitä ei. Valitettavasti vertaus sopulilaumasta pitää edelleen paikkansa. Kun joku on ottanut hampaisiinsa kepun tai demarit, kuten nyt on, kokoomus saa häärätä rauhassa mitä huvittaa. Ketään ei tunnu huolestuttavan esimerkiksi valtionvarainministerin mitätön kompetenssi tehtävässään.

- Puoluekanta ja äänestymiskäyttäytyminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Jotakinhan on pakko äänestää, mutta puoluekanta edellyttää jo jäsenkirjaa, eikä sellaista kovin monelta toimittajalta löydy. Maailmankatsomus on kokonaan toinen juttu.

- Kyllä se pistäisi miettimään, että mitä suustaan päästää, tai tekstiä millaista tekstiä kirjoittaa.

- Riittää. että toimituksen sisällä asia tiedetään eli on toimituksen johdon tiedossa. On täysin hyväksyttävää olla poliittisesti aktiivinen. Silloin kun näin on, on vain parempi tehdä se yleisölle selväksi.

- Toimittajat ovat kansalaisia siinä missä muutkin, joten vaalisalaisuus koskee heitäkin. Taloudellisten sidosten (osakeomistukset yms.) ilmoittaminen olisi olennaisempaa.

- Tottakai toimittajien mielipiteet vaikuttavat, mutta vain harva toimittaja on puolueen jäsen, ja muiden puoluekantaa on äärimmäisen vaikea määritellä. Siihen voi sisältyä esimerkiksi "äänestäisin-kokoomusta-tai-keskustaa-mutta-en-ikinä-vihreitä"-tyyppisiä mielipiteitä

- Avaintoimittajien osalta julkistamista voi pitää perusteltuna. Kyllä poliittinen kanta vaikuttaa sisältöön, vähäisessä määrin ainakin.

- Kerrotaanko seurakunnallisissa ilmoituksissa jo etukäteen, mitä puoluetta pappi äänestää tai minkä puolueen jäsen hän on? Pitäisikö pidätetyn tietää, minkä puolueen jäsenkirja poliisilla on? Hyvä toimittaja ei anna poliittisten näkemystensä vaikuttaa jutun sisältöön, jos antaa, hän ei ole hyvä toimittaja. Kolumnit ja kommentit ovat asia erikseen, mutta eivät nekään kaipaa toimittajan lisäaineluetteloa. Kyllä se kanta näkyy muutenkin. Mutta jos poliittinen sidonnaisuus kerrotaan, sitten pitää kertoa kaikki muutkin: kuuluuko leijoniin, rotareihin, maanpuoluejärjestöihin, Amnestiin, Punaiseen Ristiin, kylätoimikuntaan, vesiosuuskunnan hallitukseen jne. jne.

- Vaadimme muilta avoimuutta, voimme vaatia sitä myös itseltämme. On eri asia kuinka kiinnostavaa se tieto on. Toimittajat ovat puoluepoliittisesti laimeaa väkeä, kuten suomalaiset yleensä ja he näkemykseni mukaan yrittävät ihan oikeasti saada eri äänet tässä maassa kuulumaan. Journalismilla on yhä tehtävä, vaikka sitä ei kukaan enää tunnu uskovan. Paitsi toimittajat.

- Ei tässä ole mitään järkeä. Olen itse työskennellyt myös toimittajana, ja objektiivisuus on toimittajan työn ja uskottavuuden kannalta edellytys. Itse en koskaan ole suostunut ilmoittamaan poliittista kantaani julkisesti, koska en koe sen vaikuttaneen tapaani käsitellä niitä asioita, joista kirjoitan. Niin kuin ei vaikuta sekään, että olen nainen, jne. Tällainen kysely leimaa toimittajat pelkästään poliittisen kannatuksen perusteella, jonka jälkeen kukaan ei voisi kirjoittaa mitään, ilman että poliittinen vakaumus nostettaisiin esiin. Eiköhän tuo poliittisen lehdistön kausi ollut ja mennyt, ja ne toimittajat, jotka ovat selvästi jonkin puolueen kannalla, ole sitten jo puoluelehtien palveluksessa. Tämä on pelkkää populismia EK:n suunnasta.

- Toimittajan puoluekanta voi vaikuttaa joihinkin aihevalintoihin. Esimerkiksi YLE:n MOT-toimitus tekee tarkoitushakuisia juttuja ympäristönsuojelusta ja Vihreistä.

- Pääosin uskon toimittajien kykyyn objektiivisuuteen, mm. sen ansiosta, että jokaista koskee kollegiaalinen paine työyhteisössä, jossa yleensä on useampia puoluekantoja. Yleisesti puoluekantojen julkistaminen olisi silti hyvä asia, ja se olisi jopa globaalisti ainutlaatuista. Olisi luotava vakiokäytännöt, missä yhteyksissä toimittajan puoluekanta kerrotaan. Kaikissa politiikkaa sivuavissa artikkeleissa tuskin on järkevä merkitä puoluekantaa, koska se vain vetäisi lukijan huomiota liiaksi itse asialta.

- Se loisi täysin avoimen kuvan toimittajasta ja asiakas pystyisi silloin näkemään itse toimittajan objektiivisuusasteen.

- Kaikilla ei ole selkeää puoluekantaa, eivätkä he halua leimautua - äänestävät milloin mitäkin. Puoluekannaksi voi myös sanoa toisen kannan, kuin mitä todellisuudessa äänestää. Mutta puoluekannan näkee, kun katsoo, millaisista näkökulmista juttuja tehdään ja etenkin, keitä arvostellaan ja keitä ei. Kuka arvostelee esim. Anni Sinnemäkeä&co, vaikka vihreät roikkuvat hallituksessa ja pettävät kaikki äänestäjilleen antamansa lupaukset, eivätkä saa myöskään työttömyysasiassa muuta aikaan kuin toitottavat, että tarvitsemme maahanmuuttajia, kun meillä on työntekijöistä pulaa. Ai on vai, työministeri voisi katsoa nuoriso- ym.työttömyystilastoja ennen kuin avaa suunsa. Mutta mikä media esimerkiksi tämän on nostanut esiin? Sen sijaan Lehtomäen miehen osakeomistuksista jaksetaan tehdä etusivun uutisia, vaikka sanotaan samalla että ei siinä ole lakia rikottu. Miksi sitten jauhetaan siitä?

- Missiotoimittajien juttuihin aate vaikuttaa valtavasti, pragmaattisten toimittajien taas ei. Julkistamisten sijaan toimittajien poliittisia - ei vain puoluep. - kantoja voitaisiin aika ajoin tutkia (gallupit ym.).

- Hyvä ajatus ja Aamulehti pitää ehdottomasti saada myös mukaan. Apunen kyllä entisenä päätoimittajana tietääkin lehden toimittajien poliittisen kannan.

- Talous- ja politiikantoimittajien puoluekanta pitäisi julkistaa, muiden toimittajien ei.

- Toimittajien omat mielipidekirjoitukset pitäisi siirtää uutiskommenttipalstoilta yleisönosastoon.

- Jäsenyys puolueessa olisi hyvä tietää, koska se vaikuttaa ilman muuta työhön. Jos vaaditaan yleisesti sidosten julkistamista yhteiskunnassa, niin miksi ei myös toimittajien!!?

- Viimeistään silloin lukija ymmärtää millainen vaikutus toimittajilla on mediasisältöön

- Ammattitaitoinen toimittaja osaa erottaa mielipiteensä ja journalistisen sisällön. Mikäli yksittäisten toimittajien puoluekanta julkistettaisiin, tulisivat ne todennäköisesti yllätyksenä lukijoille.

- Polittinen kanta näkyy tänä päivänä mm. siinä miten yhtä puoluetta ryvetetään vaaliraha-asiassa, vaikka myös muiden puolueiden vaalirahoituksesta samalla mittarilla mitattuna löytyisi lööpin aineksia. Näyttää, että viimeisetkin kohuntekijät ovat palanneet intoa hehkuen kesälomiltaan, joten entinen huuhaa jatkuu.

- Puolueen jäsenkirja takataskussa ei voi kirjoittaa puolueetonta journalismia, kyllä ne taustat siellä vaikuttavat toimittajan mielipiteeseen.

- Toimittajan mielipiteillä on vaikutusta hänen työhönsä, mutta kyse on muustakin kuin puoluekannasta: suhtautumisesta verotukseen, ilmastonmuutokseen, sukupuolineutraaliin avioliittoon, työttömyysturvaan, NATO-jäsenyyteen, ydinvoimaan, sukupuolten tasa-arvoon, ruokavalioon jne. Näkemyserot eivät noudata puoluerajoja.

- Kirjoittelu ja Yleisradion toiminta on edelleen usein poliittisesti värittynyttä, tosin ei enää niin paljon kuin -80 ja -90 luvuilla.

- Ei mitään leimoja ammatti-ihmisille eikä puoluekanta vaikuta merkittävästi mediasisältöön

- Puoluekanta ja puolueen jäsenyys ovat eri asioita. Lisäksi sillä, mitä puoluetta on äänestänyt viimeksi ei välttämättä ole yhteyttä siihen, mitä äänestää seuraavaksi.

- Puoluekannan julkistaminen toisi selventävää taustatietoa ja asettaisi tekstin nykyistä paremmin "poliittiselle asteikolle"

- Jos toimittajalla on vahva puoluekanta, se varmasti vaikuttaa mediasisältöön. Jos kanta heilahtelee tilanteen mukaan, sillä ei ole suurempaa vaikutusta.

- Suomessa on vaalisalaisuus, enkä ymmärrä, miksi juuri toimittajien pitäisi kertoa puoluekantansa, jos sellainen sattuu olemaan. Itselläni ei ole. Entäs lääkärit? Lentokapteenit? Siivoojat? Eniten huolestuttaa, että asiaa ehdottaa journalisti. Tai ehkä hän ei enää ole sellainen.

- Puoluekannan julkistaminen on kaksipiippuinen juttu. Korkean ammattietiikan ja -taidon omaava toimittaja ei anna puoluekantansa vaikuttaa relevantin (poliittisen) uutisen syntymiseen. Toisaalta puheet "Etelän metiasta" eivät ole aivan turhia, sillä esimerkiksi Yle on vuosikymmenien aikana tunnettu punaisena mediana, jonka puolueettomuudesta poliittisen uutisoinnin yhteydestä voidaan olla montaakin mieltä. Toivon, että Yle puhdistuu nyt eläkeaallon myötä ja muuttuu poliittisesti neutraalimmaksi. -itselläni on selkeä poliittinen kanta. Tähän kuitenkin liittyy takavuosilta paradoksi, sillä olin tuolloisella asemapaikkakunnallani paremmissa väleissä muiden kuin omaa puoluettani edustaneiden kyläpoliitikkojen kanssa. "Omien" kanssa välit olivat jännitteiset ja jouduin kerran jopa uhkailujen kohteeksi. Vihollinen, verivihollinen ja puoluetoveri, vai miten se nyt taas menikään.....

- Journalisti, joka on aktiivinen politiikassa (itse esim kansanedustaja, valtuuston jäsen, puolueaktiivi) tulisi avoimesti kertoa mm. kolumneissaan puoluekantansa. Näkökulmia hakiessa on ensisijaisen tärkeää keskustella aiheesta muiden journalistien kanssa, jotta näkökulma ei jää yksipuoliseksi yhden ihmisen mielipiteeksi.

- Erinomainen ajatus, joka toivottavasti toteutuu nopeasti!! Toimittajat käyttävät nykyisn liian usein valtaansa väärin ja jopa henkilökohtaiseen ajojahtiin.

- Olisi kiva löytää jossain vaiheessa sellainen poliittinen kanta, että sen voisi vaikka tuoda esiin kolumneissaan. Uutisiin kanta ei suorittavalla tasolla vaikuta juuri. Parempi olisi kysyä keskijohdolta ja ylemmältä johdolta, jotka valitsevat, mistä kirjoitetaan. Valinta vaikuttaa enemmän kuin yksittäisen rivitoimittajan kanta.

- Voisivat julkistaa myös muut sidonnaisuutensa kuten omistukset ja luottamustehtävät. Mitä pörssiyhtiöitä esim. taloustoimittajat omistavat?

- Hyvä toimittaja tekee jutun ainakin suhteellisen objektiivisesti puoluekannastaan riippumatta. Jos toimittajan puoluekanta olisi julkista tietoa, kaikkia hänen tekemiään juttuja arvioitaisiin sen kautta – ei vain niitä, jotka käsittelevät politiikkaa. Kaikilla toimittajilla ei sitä paitsi varmaankaan ole tiettyä puoluekantaa.

- Tämä kysely on vähän huono, kun kysytään, mitä puoluetta äänestin viimeksi vaaleissa. En minä oikeasti muista, kun sukkuloin yleensä kolmen-neljän puolueen välillä riippuen vaaleista ja henkilöistä. Näin tekevät muutkin tuntemani toimittajat. Eli en usko, että poliittinen kanta vaikuttaisi mediasisältöön. Harvalla on mitään erityistä poliittista kantaa. Ei keskivertokansalainenkaan kuulu mihinkään puolueeseen niin kuin eivät toimittajatkaan.

- Toimittaja puhuu/kirjoittaa aina työantajansa suulla, "riippumatonta" tiedottajaa ei ole.

- On ehdottoman tärkeää kertoa yleisölle, minkä kuusen juurella on toimittajan asunto. Valitettavasti lukija/kuulija/katsoja ajattelee, että ao toimittaja on "oppinut puhumaan", niin kuin minä ajattelen. Vaikka on käynyt päinvastoin.

- Tietenkin se vaikuttaa. Tasapainoa syntyy siitä, että toimituksessa on useiden puolueiden edustajia. Puoluekannan ilmoittaminen on tarpeen silloin, jos toimittaja on jonkun puolueen jäsen tai muuten selvästi ilmoittanut kannattavansa tiettyä puoluetta.

- 85 Puoluekanta on osa jokaisen henkilökohtaista arvomaailmaa. Jos puoluekanta julkistettaisiin, niin samalla pitäisi mielestäni julkistaa myös esimerkiksi uskonnollinen vakaumus ja seksuaalinen suuntautuminen. Jokainenhan tarkkailee maailmaa omien arvojensa määrittämien kehysten kautta. En usko, että kukaan lukija olettaa toimittajien olevan täysin arvottomia vaan toimittajilta odotetaan myös kannanottoja. On tietenkin toivottavaa, että toimittajakentässä olisi mahdollisimman "heterogeeninen otos" eri arvomaailmoja edustavia henkilöitä. Lukijoiden mediakriittisyys onkin siksi tärkeää.

- Toimittajien puoluekanta julkaistava. Vahvasti puoluepoliittinen toimittaja on oikeastaan jäävi journalistiksi!

- Joskus toimittajan puoluekanta vaikuttaa juttujen sisältöön liikaakin, silloin kun toimittaja on puolueen aktiivijäsen. Useimmat toimittajat eivät kuitenkaan puolueen jäsenkirjaa omista, ja siinä tapauksessa keskustelu puoluekannoista on mielestäni kohtuullisen turhaa.

- Käsitykseni mukaan aika harvat toimittajat ovat nykyään minkään puolueen jäseniä, eikä asialla esimerkiksi rekrytoinnissa ole ainakaan omalla kohdallani (lähinnä Ylessä) ollut merkitystä. Jos kuitenkin toimittaja istuu esimerkiksi valtuustossa jonkun puolueen mandaatilla, se toki on hyvä olla toimituksen tiedossa.

- Jokaisella toimittajalla ei varmastikaan edes ole selkeää puoluekantaa, eikä mitään velvoittavaa ilmoituspakkoa ole järkeä asettaa, mutta avoimuuden lisäämiseen myös median puolelta on selvästi tarvetta. On itsestäänselvää, että poliittiset kannat, kuten muut arvot ja elämänkokemukset, vaikuttavat toimittajien työskentelyyn - eikä se ole mikään ongelma. Haastena on mahdollisimman suuri moniarvoisuus ja erilaisten rakenteellisten vinoumien tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen.
-Jos oikeasti tehtäisiin kysely, niin eihän toimittajat ikinä paljastaisi omaa puoluekantaansa. Fiksu toimittaja osaa sen piilottaa jutuistaankin, mutta toimittajatoverit ja esimiehetkin kyllä tietävät ketkä ovat omia ja ketkä muita.

- Ehdotus on toisaalta hyvä, mutta ongelmalliseksi sen tekee se, ettei toimittajalla ole välttämättä sellaista puoluekantaa, joka asettuisi nykyisten puolueiden raameihin. Toisin sanoen, vain tietyn puoluekannan määrittäminen ei välttämättä kerro ihmisen asenteista. Oman vahvan vakaumuksen voi osoittaa esimerkiksi kommenteissa, ja mikä vielä parempaa: juttuaihetta voi tarjota jollekin asiasta vähemmän kiihkomielisesti tuntevalle.

- Journalismin taso Suomessa on hävyttömän huono. Punavirhetoimittajat tuputtavat omaa aatettansa unohtamatta monikulttuurisuuden ihanuutta ja ilmastonmuutoksen uhkaa.

- Mielestäni toimittajan poliittinen kanta vaikuttaa vahvasti siihen, millaisen näkökulman hän ottaa käsiteltävään asiaan tai kuinka hän käsittelee eri puolueiden edustajia julkisuudesssa. Puolekanta vaikuttaa myös siihen, millaista sisältöä toimittaja valitsee juttuunsa jne. Puoluekanta tulisi siksi julkistaa, jotta lukija voi arvioida jutun luotettavuutta arvostuksia siihen, millä taustalla toimittaja itse juttua on kirjoittanut.

- Toimittajilla saa olla puoluekantoja, ja heillä on myös oikeus omaan mielipiteeseen. Suhtaudun periaatteessa myönteisesti siihen, että mediataloissa työskentelevien toimittajien puoluekannoista tehdään julkisia. Toimittajien puoluekannalla ei saa olla mitään vaikutusta uutisteksteihin. Jos näin pääsee käymään, on toimittaja tehnyt virheen tai on ammattitaidoton. Lukijat arvioivat sen, onko toimittaja onnistunut vai ei. Mielipidekirjoituksissa toimittajan poliittinen kanta saavat tulla esille, kunhan ne perustellaan hyvin. Toimittajan ammattitaitoa on pitää mielipiteelliset tekstit ja uutistekstit erillään.

- Hyvä asia. Oma maailmankatsomus näkyy kiistämättä myös toimittajan työssä. Journalistin ohjeet näyttävän olevan viitteellisiä. Samaa objektiivisuuskoodiako käyttää Parnassson ja Seiskan toimitus? Yhden lähteen toimittajakorvoloiden lienee mahdotonta peittää tendessiään.

- Mikäli toimittajien puoluekanta olisi ilmoitettu jutun "allekirjoituksena", osaisi fiksu lukija automaattisesti suotaa tekstin sisällön ;-)

- Periaatteessa hyvä asia, jos kerran sitoumusten ilmoittamista vaaditaan poliitikoiltakin. Toisaalta meillä on esim. vaalisalaisuus, eikä kenenkään tarvitse kertoa, ketä äänestää. Itse en haluaisi ilmaista omaa puoluekantaani edustamassani mediassa, jossa muut edustavat erilaista kantaa.

- Aika monimuotoinen asia, jonka merkitys on viime vuosina noussut uudelle tasolle. Kyllähän toki osakeomistuksetkin nykyään pitää ilmoittaa. Toimenpide mahdollisesti heikentäisi lehdistön luotettavuutta. Asiat pitää hoitaa kuntoon journalistisen johdon toimesta - kyse on lehden ei toimittajan linjasta - tai ainakin pitäisi olla.

- Olen sitä mieltä, että toimittajilla on oikeus vaalisalaisuuteen kuten kaikilla muillakin ammattikunnilla. Ei siis tarvitse julkistaa puoluekantaansa, ellei itse halua. Toimittajan kansta vaikuttaa suuresti mediasisältöön. Etenkin demaritoimittajat kääntävät mustan valkoiseksi ja valkean mustaksi mollatessaan Keskustan kannattajia tai keskustalaisia poliitikkoja. Alhaisempaa on se, että hei yrittävät peitellä korkeiden demarijohtajien mokia, mauttomuuksia ja virheitä. Esimerkkinä Paavo Lipposen valhe Berlusconin kanssa tekemästään "sopimuksesta" että EU:n elintaviekvirasto tulee Suomeen. No, ei tullut, vaan on ja pysyy Italian Parmassa. Lipponen keroti hymyssä suin YLE1:n tv-uutisissa kaksi päivää ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja, minkälaisen riemuvoiton hän diplomatiallaan oli saavuttanut. Valhetta ei koskaan pyytänyt anteeksi äänestäjiltä Lipponen, ja YLE vaikeni tyystin siitä, että oli asettunut demarien vaalivankkuriksi. - Toinen esimerkki on Heinäluoman möläytys, että Kokoomuksen ja Keskustan vaaliyhteistyö viime presidentivaaleissa oli "vuoden 1918 asetelmien palauttamista". Toimittajat eivät puuttuneet tuohon ollenkaa, saati sitten kriittisesti. Siis demarijohtaja väittää, että kahden puolueen yhteistyö monipuoluedemokratiassa on sama, kuin 36000 suomalaisen hengen vaatinut sisällissota!! - Nyt sitten YLE ensin nostaa hirveän möykän, että haja-asutusalueiden vanhukset joutuvat investoimaan jäteveden käsittelyjärjestelmiin. Kun hallituksen lakiesitystä sitten korjataan ja tämä epäkohta poistetaan, nostetaan vähintään yhtä suuri älämölö siitä, että tämä on epätasa-arvoista, toiset ovat jo joutuneet panemaan rahaa jäteveden käsittelyyn ja toisille tulee helpotusta. Kuvottavaa. - Tai Paula Lehtomäen vaino toisella saralla: jos hän ilmoittaa, että uskoo olevansa tietyisssä päätöksenteoissa jäävi, koska hänen perheellään on Talvivaaran osakkeita, hän joutuu Suomen koko demarimedian silmätikuksi. Ja vain siksi, että oma-aloitteisesti ulottaa jääväyksensä paljon paljon laajemmalle kuin mitä laki edellyttää! Tai varsinkin laajemmalle mitä demarimoraali demaripoliitikolta edellyttää!

- Vaatimus toimittajien puoluekannan ilmoittamisesta on suora epäluottamuslause heidän ammattitaitoaan kohtaan.

- Ammattitaitoa on se etteivät puoluekannat näy uutisoinnissa kovinkaan selvästi. Myös esimiesten ja kollegojen (eri puolueista,toivottavasti) pitäisi valvoa tätä.

- Poliittinen kanta tulisi ilmoittaa ainoastaan silloin kun asia on sellainen jossa poliittinen kanta vaikuttaa oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen ja joissa otetaan kantaa tärkeisiin asioihin. Kuten myös pakinat.

- Jos toimittaja on selkeästi tietyn puoluekannan edustaja, olisi lukijan hyvä tietää kanta voidakseen arvioida sisältöä tältä pohjalta. Poliittisella kannalla on väistämäättä vaikutusta mediasisältöön. On vain harvoja toimittajia, jotka pystyvät (joilla on etiikka etusijalla) tuottamaan/välittämään tietoa objektiivisesti.

- Kannatan avoimuutta poliittisen kannan kertomisessa. Toimittaja on kuitenkin yksityishenkilö siinä missä muutkin, joten mitään pakkoa ei ole. Väitän, että toimittajan oma elämäntilanne ohjaa paljon enemmän sekä journalistista työtä että vaalikäyttäytymistä kuin mitä poliittinen kanta vaikuttaa. Suurimmalla osalla ihmisiähän ei ole vakiintunutta puoluekantaa, vaan jonkinlainen poliittinen ajattelutapa. Jos ilmoittaisin puoluekantani lukijoille, pitäisikö minun ilmoittaa kantani aina uudestaan, kun koen jonkun puolueen kannan jossain ajankohtaisessa asiassa paremmaksi kuin toisen? Puolueiden jäsenyydet tulisi toki ilmoittaa, kuten muutkin merkittävien eturyhmien tai järjestöjen. Keskustelusa on kuitenkin muistettava, että toimittajan ammatti on pidettävä yksityisenä, eikä sitä pidä rinnastaa mihinkään luottamustoimeen tai virkasuhteen hoiton.

- Epäilen suuresti tämän kyselyn tulosten luotettavuutta. Vastaajat eivät välttämättä edusta tilastollisesti luotettavaa satunnaisotosta suomalaisista toimittajista. 2) On epä-älyllistä vaatia toimittajien puoluekannan julkistamista, käsittääkseni aika harvat toimittajat ovat jonkin puolueen jäseniä. 3) Yksittäisellä toimittajalla ei voi olla liikaa vaikutusta mediasisältöön, koska päälinjaukset ovat johdon ja julkaisijan päätäntävaltaan kuuluvia asioita.

- Osakeomistusten julkistaminen on tärkeämpää, vaikka eivät suuretkan omistukset kirjoitteluun vaikuta.

- Ei ollenkaan paha juttu, mitäs tuosta, pikkukaupungissa se on muutenkin tiedossa

- Toimittajien ammattitaito ja ammattietiikka ovat pääsääntöisesti korkeatasoista. Siirtyminen keltaisen lehdistön suuntaan myös 'vakavissa' tiedotusvälineissä näyttää kuitenkin vahvistuvan. Populismin vaara tiedotusvälineissä tuntuu lisääntyneen.

- Pitäisi ehdottomasti julkistaa. Heillä on paras mahdollinen paikka tehdä puoluetyötä, jota nykyisin tekevätkin surutta.

- Media ei ole enää neljäs valtiomahti, vaan se on ensimmäinen. Pahinta on se, että valitusoikeutta ei ole. Tätä pahentaa sopuli-ilmiö, toimittajilta puuttuvat perustiedot ja siksi he kopioivat toisiaan kritiikittömästi. Siksi tarvitaan sekä avoimmuutta että itsekritiikkiä paljon enemmän.

- Tottakai se vaikuttaa, jos toiminta on vähänkin aktiivista. Kun tietää toimittajan puoluekannas, jos sellainen on, sehän vain syventää juttua ja tuo siihen eri vivahteita.

- Puoluekannan voi julkistaa vain jos ao. toimittaja on puolueen jäsen. Muutoin mielipide on vapaa eikä sitä tarvitse kenellekään kertoa.

- Julkistamisen takia epäluottamus mediaan kasvaisi entisestään. Tosin valtaosa ilmoittaisi ettei kannata mitään puoluetta kuten en minäkään. Nimittäin puolueet ja poliitikot ovat vielä epäluotettavampia kuin toimitukset.

- Ammattitoimittaja tekee jutun kuin jutun riippumatta poliittisista näkemyksistä. Perustuslaki turvaa kaikkien oikeuden olla julkistamatta äänestyspäätöksiään.

- Ammattitaito ja mielipide ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi vakavasti otettava tiedemies, toimittaja tai asianajaja osaa ilman muuta pitää ne erillään. Tutkimus- tai kirjoitusaiheiden valintaan toki kanta voi vaikuttaa, mutta moniäänisessä yhteiskunnassa tämä ei ole ongelma.

- Puoluekanta on yksityisasia, mikä ei saisi vaikuttaa hyvän journalistin työhön ainakaan siten, että työllään tietoisesti suosii tiettyä puoluetta. Toimittajan arvomaailma tietysti saa näkyä jutuissa, jotka vaativat arvomaailman käyttöä. Mutta arvomaailma ei perustu yksinomaan puoluekantaan. Perusuutisjuttu on informoiva ja neutraali, eikä sen laatimisessa tulisi käyttää aikaa puolueen suosimiseen.

- Journalistit ovat rahan mahdin juoksupoikia ainakin Helsingin Sanomissa ja todella vahvasti, oikein harmittaa

- Poliittinen kanta vaikuttaa selvästi. Miksi esimerkiksi demarien vaalirahoitus on jätetty rauhaan? Omaa pesää ei liata! Jos likaat, sen jälkeen et saa salaisia tietoja vaikkapa keskeneräisistä asioista.

- Toimittajat vaativat politikoilta avoimmuutta. Tässä olisi hyvä tapa toimittajien näyttää esimerkkiä. Heillähän on jo lähdesuoja kortti aina olemassa.

- Tarpeen, vertautuu merkittävyydessään pörssiyhtiöiden sisäpiiritietoihin.

- Olisiko niin, että puoluekantamerkintä vaikuttaisi enemmän lukijan/kuulijan viestintulkintaan kuin toimittajan tekemään sisältöön?

- Tällainen asiahan olisi kiva tutkia ihan oikeilla menetelmillä.

- Ajatus kuulostaa vanhanaikaiselta. Toimittajien kuten muidenkin äänestäjien äänestyskäyttäytyminen on harvoin sidoksissa tiettyyn puoluekantaan. Ehdokkaan valinta tehdään ennemmin kokonaisarvion perusteella, jolloin päätökseen vaikuttavat mm. ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja tämän korostamat asiat. Puolueiden välisten erojen kaventuessa ehdokkaan puoluetausta ei ole äänestyspäätöksessä määräävä tekijä. Toimittajilla on harvemmin selkeää "poliittista kantaa", joka voisi vaikuttaa mediasisältöön. Toimittajan kiinnostuksen kohteet, arvomaailma ja sidonnaisuudet erilaisiin yhteisöihin vaikuttavat totta kai mediasisältöihin. Objektiivista sisältöä ei ole, ja valveutunut lukija ymmärtää tämän. Asiaa pitäisi korostaa enemmän esim. mediakasvatuksen avulla, jotta mahdollisimman moni lukija osaisi tulkita ja kyseenalaistaa paremmin median viestejä.

- Hyvän toimittajan kyllä erottaa ajan myötä. Hyvä toimittaja osaa pitää omat mieltymyksensä ja poliittisen kantansa erillään journalistisesta työstään. Sitäpaitsi poliittinen kanta on vain yksi "sidonnaisuus". On muitakin - kuten taloudelliset sidonnaisuudet (osakeomistukset ym.) erilaisia järjestö- ja etupiiriyhteyksiä; esim. rotary-, Lions-, Round Table-, tai vapaamuurarijäsenyydet. Sidoksista vapaata toimittajaa ei varmaan löydy koko maailman taivaan alta. Siksi on kaikessa informaation vastaanottamisessa osattava olla mediakriittinen. Jokaisen tiedon antajan takana on joku vaikutin; jokaisen tiedon välittäjän takana on joku vaikutin tai asenne. Täysin neutraalia tietoa ei ole ja siksi vastaanottajalla on vastuu muuallakin kuin Savossa.

- Puoluekannan julkistaminen ei ole aivan yksiselitteienen juttu. Sitoutumatonkin on varmasti jonnekin päin kallellaan. Se näkyy sitteen sympatioina tai antipatioina johonkin suuntaan. Viime vuosina ajojahdit sinne tai tänne heijastavat toimittajien toimintaa. Jonkun poliittisen suunnan edustajista kaivetaan rikosta tekivätpä he sitten sitä tai tätä tai jättävät tekemättä mitään. Aina toimittajista löytyy tuomitsijoita ja ennenkaikkea besserwissereitä. Mitenkähän kunnollisia kansalaisa toimittajat ovatkaan!

- Päätoimittajien puolukanta vaikuttaa varmasti, ei rivitoimittajien. Toimittajien puoluekannan julkistaminen on perseestä. Joko vainotulet palavat? McCartymiä 2000-luvulla

- Etenkin vasemmistolaisilla toimittajilla on suuri tarve käyttää journalistista asemaa väärin oman puoluekannan promoamiseen. Esim. tämä kenkää saanut Ylen avustaja.

- En usko, että puoluekanta vaikuttaa kovinkaan merkittävästi uutisten sisältöön. Ammattimainen toimittaja tekee työtään, ei politikoi. Julkistaminen ei ole mielestäni tärkeää, poliittisesti sitoutuneet lehdet ovat erikseen, joihin hakeutuvat oikeaa poliittista suuntausta edustavat toimittajat.

- Oma poliittinen kanta on jokaisen yksityisasia. Työssä sen ei pitäisi näkyä, mutta ihmisiähän toimittajatkin ylevistä periaatteistaan huolimatta ovat. Linjan määrittelee myös tiedostusvälineen omistajataho - sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Kokoomusjohtoisen Ylen toimittajalleen antamat potkut tuore esimerkki.

- Hakeutuminen tiettyyn mediaan kertoo jo jotain puoluekannasta. Se riittäköön.

- Kaikkien toimittajien puoluekantoja ei mielestäni tule kertoa, mutta päätoimittajien ja vastaavien toimittajien sekä pääsääntöisesti politiikasta kirjoittavien toimittajien puoluekannat kylläkin. Uskon, että kaikista suurin vaikutus toimitettuun sisältöön on lehden päätoimittajan poliittinen kanta. Yksittäiset toimittajat kirjoittavat Suomessa aika neutraalisti, mutta joidenkin poliittiset taustat on nähtävissä rivien välistä. Televisiossa poliittinen tausta näkyy selviten MTV3:n uutisissa, ja etenkin sen viihdetoimituksessa, jossa kokoomuslaisia pidetään jatkuvasti esillä positiivisessa valossa. Lisäksi jopa oikeissa uutislähetyksissä politiikan toimittajien puoluekanta paistaa selvästi läpi. Lisäksi maikkarin uutisissa näkyy rkp- ja pakkoruotsimyönteisyys selvemmin kuin muussa Suomen mediassa. Yle on nykyään melko neutraali, aiempi vasemmistopainotus on jo historiaa.

- Puolekannan julkistaminen on lytöntä lukijoiden holhoamista ja toimittajien yksityisasioihin puuttumista. Jos toimittaja ei pysty suhtautumaan työhönsä objektiivisesti, pitäisi miettiä muuta alaa.

- Lattiatasolla puoluekanta ei vaikuta mitenkään. Päätoimittajille tilanne eri. Puoluekannan julkistaminen ei ole käytännössä mahdollista.

- Tämä kysely on hyvin kyseenalainen ja toivottaavsti tämän tasoisesta kyselystä ei yritetä repiä otsikoita, että mitä puoluetta suomalistoimittajat kannattavat. Kuka tahansa voi tässä tekeytyä toimittajaksi ja esittää nimettömiä arveluja Hesarin tai YLEn toimittajien puoluekannoista. Mitä virkaa sellaisilla arvailuilla on? Yhtä hyvin voisin arvailla Mediaviikon toimittajakunnan olevan vaikkapa kepulaisia - täysin vastoin parempaa tietoa. Olennaisempaa on pohtia journalistin ohjeiden ja ammattietiikan merkitystä, kuin tehdä webropol-pohjaisia mielivaltaisia yleistyksiä.

- Selkeästi jonkin puolukannan omaavan pitäisi julkistaa kantansa. Puoluekannalla on huomattava merkitys. Harva toimittaja pystyy kirjoittamaan niin objektiivisesti, ettei sillä olisi vaikutusta.

- On selvää, että ns. objektiiviseen näkökulmaamme vaikuttaa aina omakohtaiset kokemuksemme ja ideologiamme. Siksi pidän tärkeänä, että lukijallakin on mahdollisuus saada tietoonsa jutun tehneen toimittajan puoluekanta. Myös toimituksen sisällä on hyvä tietää kollegoiden puoluekannat, koska on tärkeää, että toimitusta koostettaessa on mukana mahdollisimman erilaista näkemystä.

- Media, osa sitä, kilpailee puolueiden kanssa siitä,kumpi määrittelee poliittisen agendan eli sen,mistä maassa keskustellaan. Osa valtakunnallista mediaa on lähestynyt toimintatavoillaan puolueita. Toimittajien yhteiskunnallinen suuntaus pitäisi olla avoimesti näkyvissä,sillä se taustalla olevana kuitenkin vaikuttaa sisältöihin vähintään sitä kautta,mitä aihepiirejä valitaan.