Viestintä- ja liikenneministeri Suvi Lindén kallistui kuluneella viikolla budjettirahoituksen taakse. Aiemmin myös hän ehdotti vajaan 200 euron vuosittaista mediamaksua kaikille talouksille.

Näkyvimmän takinkäännöksen teki kuitenkin yllättäen SDP. Kun mielipidemittaukset alkoivat osoittaa, että puolet kansasta haluaa budjettirahoituksen, muuttui demarien mieli. Valtio perii jatkossa veroina noin 450 miljoonaa euroa, jolloin suurituloiset joutunevat maksamaan mediaveroa jopa 500 euroa vuodessa, ja  pienituloiset pääsevät huomattavasti vähemmällä.

Kummallisinta uusissa käänteissä on, että ratkaisu noudattelee lopulta Sanomalehtien Liiton linjaa. Sekä Lindén että demarit kallistuivat mediayhtiöiden puolelle. Lehtitalot ovat vaatineet budjettirahoitusta ja Ylelle päällystakkina toimivaa asiantuntijaelintä valvomaan yhtiön toimintaa.

Asuntokohtaista mediamaksua mediayhtiöt vierastavat, koska se syö lehtien tilaajapohjaa. Moni nykyinen lähes 300 euron lehtitilauksen maksaja peruuttaisi tilauksen, jos hän maksaisi jo valtiolle huomattavaa mediamaksua. "Mediastahan" saa kaiken uutisoinnin, joten miksi enää maksaa ylimääräistä lehdille?

Näin kävivät taas demarien ja markkinatalouden edut yksiin, mutta hieman erikoisella tavalla. Yleisradion kannalta ei ole mitään väliä, mistä tuutista rahaa tulee. Ehkä syntynyt asetelma on jonkinlainen kompromissi, joka voi toimiakin niin kauan kuin valtiolla on rahaa maksaa Ylen kulut kassastaan.