Erityisen kummallista on, että työryhmä esittää veroa perittäväksi myös kaikilta yrityksiltä, joiden liikevaihto ylittää 400.000 euroa vuodessa. Kaiken kukkuraksi yritys saa maksaa veron kolminkertaisena eli 525 euroa vuodessa. Suomalaisille firmoille pamautetaan näin ylimääräinen, arviolta 50 miljoonan euron lisälasku poliittisen propagandan rahoittamiseksi. Törkeää rahastusta.

Veroa kerättäisiin kaikilta asuntokunnilta vuodessa noin 175 euroa. Kaikkiaan YLE kokoaisi näin noin 450 miljoonaa euroa vuodessa toimintansa rahoittamiseen.

Kokoomuslainen viestintäministeri Suvi Lindén on kuitenkin asettanut sanansa vielä varoen koko ehdotukseen. On aistittavissa, että suuri osa kokoomusta, keskustaa ja kenties muitakin vapaan yhteiskunnan kannattajia ei tule ehdotusta hyväksymään. Ongelmana nimenomaan on veron epätasainen kohdentuminen kansalaisiin, koska kaikki eivät käytä YLEn palveluja tai kuluttavat niitä vain vähän.

On hyvin yllättävää, että työryhmässä pakkoveroa on ollut kannattamassa myös vasemmistoliiton kansanedustaja Martti Korhonen. Vero nimittäin rokottaa voimakkaimmin juuri vähätuloisia kansalaisia suhteessa hyvätuloisiin.

Paras ratkaisu olisi siirtyä maksukorttipohjaiseen tulojen keräämiseen. Nykyiset digiboksit sallivat helposti maksukortin käytön jo nyt, joten YLE-maksun liittäminen maksukorttiin olisi selkeä ratkaisu. Näin palveluista maksaisi se, joka niitä kuluttaakin.

Jos YLE haluaa tuottaa nettiin uutisia ja muuta informaatiota, tehköön se sitä samoin ehdoin kuin muutkin mediatalot. Toisin sanoen vetämällä rahat selkänahastaan, koska netti ei tuota niille mitään muuta kuin tappiota. Nyt YLE rahoittaa nettitoimintaansa 10 miljoonalla eurolla vuodessa.

YLEn toimitusjohtaja Mikael Jungner nimitti 23.4. A-studiossa Yleisradion harjoittamaa nettipalveluaan asiakaslähtöiseksi haasteeksi. Sanoma News Oyn toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen vastasi osuvasti, että koko raportin tarkoituksena onkin lain avulla sallia YLE siirtämään aineistonsa nettiin kilpailemaan kaupallisen median kanssa. Hän piti ihmeellisenä, miten Yleisradio yhtenä mediatalona voidaan lakisääteisesti ”määrätä asiakaslähtöiseksi”.

Veron siirtäminen budjettirahoitukseen ei juurikaan ratkaise perusongelmaa, koska maksu kerättäisiin edelleenkin pakkoveroina kaikilta kansalaisilta. Kun maksu olisi maksukorttipohjainen, Yleisradio saisi kilpailla todella laadukkailla ohjelmilla ja vastata oikeasti asiakaslähtöisesti kuluttajien vaatimuksiin.

Toivon mukaan eduskunta ei tule hyväksymään poliittisen propangandavälineensä rahoittamiseen pakkoveroa, joka on vastenmielisyydessään todella inhottava hanke.