Luontevat PR-taidot, hyvät mediasuhteet, somen oikea käyttö ja valoisa henkilökohtainen imago ovat politiikan teossa nyt kaikkein tärkeimmät tekijät menestykseen. Poliittiset teot ja lainsäädäntöön kohdistuvat päätökset kyllä ratkaisevat poliittisen lopputuloksen, mutta äänet kerätään median ja somen kautta syntyvillä mielikuvilla. Poliittisella toiminnalla ei enää varmisteta vallassa pysymistä.

Miksi Sanna Marin on niin hyvä? Hän on ensinnäkin ulkoiselta olemukseltaan miellyttävä, pukeutuu tyylikkään asiallisesti (yleensä mustaan), hymyilee kuvissa pääsääntöisesti, ei tiuski toimittajille tai ole ylimielinen kameramiehille, joiden kautta viesti välittyy kansalle. Sanna Marin vetoaa viestinnän avulla tavalliseen kansalaiseen.

Sanna Marin osaa puhua vakuuttavan selkeästi, vaikkakin joskus hieman virkamiesmäisesti sana kerrallaan. Hän kykenee esiintymään isoissakin tilaisuuksissa, kuten Brysselin huippukokouksessa, poskisuudelmia jaellen, ja todella hyvin englantia puhuen. Antti Rinteen ralli-englanti sekavine lauseineen sai myötähäpeän tunteen pintaan.

Sanna Marin on valinnut tiedotustiimiinsä päteviä henkilöitä, mm. Dimitri Qvintuksen, joka pitänee huolta, että Twitterissä ja muualla somessa on postauksia riittävästi. Sanna Marin käyttää nykyajan digitaalisia kanavia suvereenisti. Ja miksi ei tekisi näin? Kaikki keinot ovat helposti saatavilla ja lähes ilmaiseksi.

Valovuosien päässä tuntuvat olevan ne ajat kun Harri Holkeri töksäytteli kahvin juonnistaan toimittajille, Paavo Väyrynen hakkui naama monella mutkalla etelän mediaa tai Kalevi Sorsa hyökkäsi näyttävästi ”infokratiaa” vastaan. He kävivät jatkuvaa sotaa median kanssa eli siis käytännössä lukijoita ja katsojia vastaan, jotka saivat tietoa politiikasta vain mediasta lähes yksinomaan.

Sanna Marin sen sijaan toimii kuin muutkin maailman menestyvät poliitikot: Boris Johnson, Donald Trump tai Emmanuel Macron. He osaavat käyttää mediaa hyväkseen ja toimivat somessa kuin kala vedessä. Trump tosin ärhäköi tiettyjä eliittimedioita vastaan, mikä ei juurikaan vaikuta hänen kannatukseensa. Näille poliitikoille äänestäjien palaute on murskaava. Kannatusta riittää vaikka heidän poliittiset ratkaisunsa eivät ole kaikkein fiksuimpia välttämättä.

Veikkaan, että lähitulevaisuudessa Sanna Marin kykenee nostamaan myös puolueensa kannatusta mediataidoillaan, ei niinkään poliittisella toiminnallaan. Toisin käynee Keskustan Katri Kulmunille, jonka julkinen esiintyminen takkuilee. Menestystä ei ole luvassa myöskään Petteri Orpolle. Hänellä on uskottavuusongelma mediassa. Jussi Hallanahon viestinnän tyyli ja toiminta pohjautuvat temppuihin, joissa piilee aina epäonnistumisen riski. Joskus tulee hetki, että sloganeihin perustuva kikkakolmonen kapsahtaa omaan nilkkaan. Maria Ohisalo ja Li Andersson ovat viestinnällisesti haasteellisessa asemassa, koska kummallakaan ei ole vakuuttavaa imagoa. He jäävät nyt pahasti taiturimaisen Sanna Marinin jalkoihin.