Toimittajien puoluekannoista

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut ponnistelujanne toimittajien puoluekantojen selvittämiseksi. Yritin ihan vakavasti löytää itsestäni jonkin sortin poliittisen vakaumuksen. Päädyin kuitenkin siihen, että olisi suorastaan järjenvastaista olettaa, että jokin puolue olisi kaikesta tai edes vaikkapa puolesta kuviteltavissa olevista asioista kanssani samaa mieltä. Saatan toki olla samaa mieltä asiasta a yhden puolueen kanssa ja asiasta b jonkun toisen puolueen kanssa. Kaikkien puolueiden kanssa olen varmastikin samaa mieltä jostakin asiasta.
 
Lisäongelmia tuottaa sekin, että politiikan tutkimusta opiskelleena on kovin vaikea erottaa näitä Suomen seitsemää tai kahdeksaa liberaalidemokraattista (voi lukea myös sosiaalidemokraattista) puoluetta toisistaan. Ajatteluni ydin on kuitenkin siinä, että muodostan itse oman käsitykseni maailmankaikkeudesta ja puolueet sitten seuraavat sitä parhaansa mukaan, jos pystyvät -ei päinvastoin.
 
Pieni vaikeus on siinäkin, että olen noin kahdenkymmenenviiden vuoden toimittajaurani aikana ehtinyt äänestää erilaisissa vaaleissa ainakin seitsemää eri puoluetta. Niistä kaikkia ei ole enää olemassakaan. Tosin en ole koskaan kokenut äänestäväni erityisesti juuri puoluetta vaan pikemminkin ehdokasta. Joskus on kyllä vaikuttanut yleinen pelitilanne, olen monen muun tavallisen ihmisen tapaan halunnut vähän ravistella palikoita. Lisäksi tunnen lukuisia ihmisiä, joilla on eri puoluekanta eri vaaleissa: joku saattaa äänestää esimerkiksi vihreitä kuntapäättäjiksi, koska puistot ovat mukavia, mutta ei ikimaailmassa antaisi valtiontaloutta vihreiden vastuulle.
 
Kyselyssänne päädytään siihen, että valtaosa toimittajista on demareita. Se kertoo ehkä kuitenkin enemmän vastaajien ennakkoluuloista kuin toimittajien vakaumuksista. Jo 80-luvulla toimittajaopiskelijat hylkäsivät sankoin joukoin puoluepolitiikan, enkä usko heidän nykyisissä päällikkötehtävissään siihen taas tarttuneen. Lisäksi otsikointinne ”vasemmistolaisuus” ei juuri vastaa modernin tutkimuksen käsitystä poliittisen kentän jakautumisesta Suomessa. Vanhalla akselilla ei esimerkiksi ole mitään luontevaa paikkaa vihreille tai perussuomalaisille, joista varsinkin jälkimmäinen porukka näyttää nyt toden teolla haastavan koko totutun poliittisen systeemimme.
 
Yritin aiemmin perustella filosofisesti sitoutumattoman vakaumukseni, johon puolueiden pakkovalta sopii kovin huonosti. Mielestäni kyselynne heijastelee ummehtunutta ajattelutapaa vuosikymmeniltä jolloin toimittajilla todella oli poliittisia vakaumuksia. Miksi haluatte pitää niistä kiinni, vaikka Neuvostoliittokin jo hajosi?
 
Liberaali professori Veli Merikoski sai aikoinaan Kekkoselta arvonimen "saatanan tunari", mutta lanseerasi myös aforismin "liikkuva äänestäjä on demokratian ritari". Onko demokratiassa muka jotain vikaa? Sen varaan on kuitenkin rakennettu moderni länsimainen yhteiskuntajärjestelmä Ranskan vallankumouksesta ja Yhdysvaltain perustamisesta alkaen.
 
Kunnioittavasti

Jari Korkki
Politiikan toimittajat ry:n puheenjohtaja 2002–2004