Yritykselle ja poliitikolle vaalien rahoittaminen on julkisuuden hallintaa. Yritys haluaa tukea sekä kannattamaansa aatemaailmaa että saada päättäjien joukkoon henkilöitä, jotka toimivat myötäsukaisesti heidän asioissaan silloin kun tarve vaatii.

Koska Suomessa kauppapaikkojen jakaminen on korruptoitunut kuntien viranomaisten käsiin, on luonnollista, että esimerkiksi Tokmanni eli Kakkonen ja Ideaparkin Sukari haluavat olla pelissä mukana. On maan ikivanha tapa, että kuntien teknisen sektorin johtajat luottamusmiesten säestyksellä valitsevat mieluisensa kaupat ja määrittävät kunnalle tulevat rakennusoikeusmaksut. Kyse on aina miljoonista euroista. Samalla kun puretaan vaalirahoituskuviot, tulee puuttua myös varsinaisiin syihin, eli lahjottuun byrokratiaan. Valtakunnan tasolla kansanedustajat voivat vaikuttaa kaavoitukseen, joten yritysten antama voiteluraha on houkuttelevaa.

Nykyinen vaalirahoituslaki on kohtuullisen selkeä. Se korostaa avoimuutta. Ongelmana on kuitenkin edelleen, että se sallii yritysten antaman rahoituksen rajattomasti. Väkisinkin syntyy kiitollisuuden velkaa kun annetaan kymmeniä tuhansia euroja yhdelle ehdokkaalle. Jopa muutaman tuhannen antaminen on voitelua joka tapauksessa.

Parasta olisi toimia kuten Yhdysvalloissa presidentti Theodore Rooseveltin aikana tehtiin. Yrityksiltä ja ay-järjestöiltä kiellettiin tyystiin poliitikkojen voitelu vaalirahoituksella. Laki on voimassa edelleen. Vain yksityishenkilöille poliitikon tukeminen rahallisesti on sallittua, mutta silloinkin summa voi olla korkeintaan 2.300 dollaria ehdokasta kohden. Tästä on kaiken lisäksi tehtävä ilmoitus FEC:lle eli Federal Election Commissionille. Jokainen jopa 500 dollarin lahjoitus on julkistettava. Lahjoittajien nimiä voi nytkin lukea netin kautta kuka vaan.

Yhdysvalloissa lisäksi poliittisen toiminnan edistämiseen voidaan muodostaa ns. tukiryhmiä ( Political Action Commitee), joka on myös äärimmäisen tarkasti valvottua ja julkista.

USA:n malli on oikeaa demokratiaa, johon kuuluu avoimuus ja reilu peli. Sellainen malli pitäisi rakentaa Suomeenkin. Yritysten ja ay-liikkeen vaalirahoitus on kiellettävä kokonaan. Vain yksityishenkilöiden tuki voisi olla sallittua, mutta siitäkin olisi ilmoitettava julkisesti kunnan keskusvaalilautakunnalle. Median ja yritysten kannalta ei syntyisi enää ikäviä sudenkuoppia, joihin voi yllättäen pudota vielä vuosienkin päästä.

Myös markkinatalouden pelisääntöjen kannalta poliitikkojen rahoittaminen on sairasta. Syntyy epäterve ja epäreilu kilpailutilanne kun esimerkiksi SOK antaa rutkasti voitelurahaa joillekin päättäjille ja pienemmät kauppiaat jäävät nuolemaan näppejään kun jaetaan parhaat myyntipaikat, koska eivät ole maksaneet tarpeeksi vaalikassaan.

Tietenkin herää kysymys, mistä sitten ehdokkaat saavat vaalirahaa, jos firmat eivät saa avustaa. Niinpä. Silloin valitaankin päättäjiksi sellaiset, joilla on luontaista kannatusta ja jotka ovat valmiita uhraamaan jopa omia eurojaan yhteiseen hyvään. Eikö se ole oikeaa isänmaallisuutta ja todellista yhteisten asioiden ajamista. Sitä paitsi se olisi kunnon tasa-arvoa, koska kaikki olisivat samalla lähtöviivalla.

USA:n vaalirahoituslaki

USA:n tukiryhmien sääntely

Suomen vaalirahoituslaki