Valtionsyyttäjä Mika Illman on hiljakkoin sanonut, että verkkokeskusteluja pitää moderoida eli viestejä tulee poistaa jälkikäteen, mikäli ne ovat sen tarpeessa. Ennakkosensuuria hän ei kannata.

Julkisen Sanan Neuvosto toteaa, että toimituksien tulee etukäteen lukea nettiviestit, jotka se hyväksyy tai hylkää. Toisin sanoen tässä tukeudutaan paljolti nykyiseen sanomalehtien yleisönosastokirjoittelun tyyliin. Se toimii siten, että toimitus valitsee kaikki julkaistavat tekstit, joita se jopa muokkaa haluamallaan tavalla. Lehdet vaativat lisäksi kirjoittajan nimen julkistamista. Nimimerkki hyväksytään vain poikkeustapauksissa harkinnan jälkeen.

Nimettömässä ja vapaassa nettikeskustelussa on se ongelma, että joskus teksti menee jonkun toisen henkilön herjaukseksi tai teksti on muutoin laitonta, esimerkiksi yllyttämistä rikokseen. Muuta ongelmaa tuskin lieneekään.

Itse asiassa valtionsyyttäjän ehdotus on aika hyvä, koska se sallii vapaan mielipiteen ilmaisun, mutta ehkäisee laittoman aineiston julkisuuden kuitenkin aika tehokkaasti. Jos keskustelupalstat siivotaan esimerkiksi päivittäin, tilanne on kohtalaisesti hallinnassa.

Toisaalta nettikeskustelun salliminen on jokaisen kustantajan oma asia. Jos julkaisija haluaa, että sivuilla saa soittaa suutaan mielin määrin, uskoen, että tämä kiinnostaa julkaisun lukijoita, niin sellainen toiminta pitää vapaassa maailmassa sallia. Itse en kuitenkaan ole varma, onko esimerkiksi Suomi24:n posketon herjanheitto lopulta kiinnostavaa kenellekään muulle kuin kirjoittajalle itselleen, jolle tekstipurkaus tuottaa jonkinlaisen mielihyvän.

Nettikeskustelu itse asiassa osoittaa, kuinka ”aatamin aikuista” sanomalehtien nykykäytäntö vielä on. Se on todellista sensuuria, josta myös pitäisi nyt keskustella. Yleisöosastojen kirjoittelu on lehden valitsemaa yleisen mielipiteen muokkausta, joka ei perimmältään tue sananvapautta. Kansan ääni ei kuulu sataprosenttisesti yleisönosastoissa. Hesari, eivätkä muutkaan lehdet julkaise mitään, joka on vastoin sen tiettyjä mielipiteitä.

Netti on siten hyvä demokraattinen vastapaino todellisen sananvapauden puolesta. Julkisen Sanan Neuvoston sensuuria kannattava suositus on siinä valossa väärä. JSN:n ajattelu heijastelee enemmänkin vanhaa sanomalehtiperinnettä kuin nykyaikaa.

Hyville nettipalstoille on nyt kysyntää. Laatu ratkaisee tässäkin asiassa.