Mobiili-tv:ssä mielestäni menee television viestinnällinen funktio päälaelleen. Televisio on väline, jota katsotaan. Huom! Siis katsotaan! Televisioruutujen koko on viime vuosina laajentunut jopa taulutelevisioiden kristallinkirkkaaseen 42 tuuman kokoon, mistä on todella nautittavaa seurata ohjelmia. Tähän suuntaan toimivat myös markkinat. Ihmiset siirtyvät katsomaan entistä isompia taulutelevisoita olohuoneissaan. Mobiili-tv:ssä kuva sen sijaan tungetaan pikkuriikkiseen pläsiin, josta kuvaa pitäisi katsella. Mobiili-tv on ihmisen viestinnällisen käyttäytymisen väärinkäsitys.

Mobiili-tv:n katsominen vaatii hyvän näkökyvyn tai kunnon lasit.
Mobiili-tv:n katsominen vaatii hyvän näkökyvyn tai kunnon lasit.

Mobiili-tv:stä 3. helmikuuta julkaistussa tekstissäni totean, että mobiili-tv on sinällään kannatettava hanke kokeiluna ja siihen tulisi suhtautua innostuneesti. Kuitenkin epäilys on edelleen suurta, kun pikkuhiljaa tihkuu tietoa todellisuudesta. Oma empiirinen kyselyni osoittaa, että monikaan ei ole laitteesta kiinnostunut. ”Mitä sieltä voisi katsoa ja missä ja ennen muuta miksi, koska perinteisestä telkkarista sentään näkee jotain”, ovat yleisimmät vastaväitteet.

Digita, Elisa, MTV, Nelonen, Nokia, TeliaSonera ja Yle pilotoivat 8.3.-20.6.2005 mobiili-tv:tä 500 koekäyttäjällä. Tuloksien mukaan heistä 41 prosenttia haluaisi jatkossa maksaa palvelusta. Vastaajista 58 prosenttia uskoo, että mobiili-tv:stä tulee suosittu. Mielestäni tämä on markkinatutkimuksena heikko tulos, koska tosipaikan tullen heistä ani harva lopulta ostaa palvelun, kun ensi huuma haihtuu. Näin yleensä käy kaikissa markkinatutkimuksissa sen jälkeen kun ennusteet viedään käytännön myyntiin. Sopii tietenkin kysyä, minkälaiset tekniikan friikit tätäkin laitetta ovat olleet testaamassa. Tavallisen kansan keskuudessa tulos voi olla toisen näköinen.

Pilottikäyttäjät korostivat, että he haluavat eniten lyhyttä ja sattumanvaraista katsottavaa. Aihepiireistä urheilu ja uutiset nousivat kärkeen. Tämä kyllä todistaa, että varsinaista televisio-ohjelmaa ei haluta juurikaan katsoa, vaan pikkupätkiä silloin tällöin, jos ei ole muuta tekemistä. Tyypillisin paikka oli yleinen kulkuneuvo, jossa laitetta tuijotettiin. Se on varsin epämukava ja hälisevä ympäristö keskittyä juuri mihinkään audiovisuaaliseen viestintään.

Tuore amerikkalainen JupiterResearchin tutkimus osoittaa samoin, että heidänkin kyselyynsä vastanneista 41 prosenttia on kiinnostunut saamaan kännykkäänsä videoita. Mutta tutkijat korostavat, että kyse ei ole niinkään kiinnostuksesta kuin siitä, että hinta-laatu-suhde tulee olla kohdallaan. Mistään keskinkertaisesta ei haluta maksaa. Sisältö ratkaisee eniten.

Suomen pilottikokeilun järjestäjät tiivistivät elokuussa julkistamassaan raportissa, että mobiili-tv:n tulevaisuuden ratkaisee hyvä sisältö, helppokäyttöinen teknologia ja kohtuulliset käyttöhinnat. Näihin näkemyksiin on helppo yhtyä tarkastellaanpa mitä tiedotusvälinettä tahansa.

Sen sijaan itse kyllä suurimpana kysymysmerkkinä pidän ihmisen viestinnällisen käyttäytymisen rajoittuneisuutta ja jopa fyysisiä esteitä. Yksinkertaisesti voi käydä niin, että suurin osa kansalaisista ei näe kuvaa kunnolla. Mobiili-tv on informaatiovälineenä epäkäytännöllinen, joka aihetuu sen pienestä koosta. Kännykkätelevisioon sopii kulunut fraasi, että tehtävä on yhtä mahdoton kuin yrittäisi tunkea viiden tuuman putkea yhden tuuman reikään.