Yhdysvalloissa lobbareiden toimintaa varten säädettiin laki jo noin 30 vuotta. Lobbareiden on rekisteröidyttävä ja kerrottava rahavirtansa eli maksajansa ja minne dollarit hupenevat. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, mikä edistää sekä demokraattista poliittista järjestelmää että takaa reilun pelin markkinatalouteen.
Yhdysvalloissa kontrollointi ei ole vähentänyt lobbausta. Lobbaus on yhä tärkeämpää, koska kaikkien intressiryhmien toiminta tuleeentistä voimakkaammaksi. Tälläkin hetkellä Washingtonissa toimii 22.000 lobbaria, joiden joukossa on myös ulkomaalaisia, tosin ei yhtään suomalaista, mutta muutamia ruotsalaisia jo löytyy listoilta. Kakkien nimet ja rahavirrat voi tarkistaa nettisivuilta. Voiko tämän avoimempaa enää vaatia?
EU:ssakin on jo 15.000 lobbaria. Kun toukokuussa EU:n parlamentti hyväksyi lopullisesti uudet ohjeet, siirrytään Brysselissäkin avoimempaan suuntaan. Kaikkien lobbareiden on nyt rekisteröidyttävä ja aloitettava rahavirtojensa julkistaminen. Suuri ansio tästä lankeaa Suomen nykyiselle ulkoministeri Alexander Stubbille, joka on laatinut lobbausta koskevan mietinnön. Hän on tehnyt suuren palveluksen Euroopalle tällä ansiokkaalla uurastuksellaan.
Suomessa on harjoitettu lobbausta eli poliittisiin päättäjiin vaikuttamista toki kautta vuosikymmenien. Sen muoto on ollut vain hämäräperäistä. Muutamat keskeiset ay-vaikuttajat, yritysjohtajat, virkamiehet sekä poliitikot ovat pienessä piirissä sopineet asiat saunailloissaan tai muissa epävirallisissa tapaamisissaan.
Tehokasta tämä kotikutoinen järjestelmä on ollut, mutta ei missään muotoa avointa länsimaista demokratiaa. Suomalaiset ovat ikään kuin Neuvostoliiton varjossa voineet harjoittaa omaperäistä poliittista sulle-mulle-päätöksentekoa, jota muualla maailmassa on kutsuttu korporativismiksi. Suomen lisäksi Itävalta on Euroopassa luettu kuuluvan korporatiivisiin eli suljetun järjestelmän maihin. Itävalta on ollut tosin samanlainen Neuvostoliiton satelliittivaltio. Kyseiset määritelmät minulle esitettiin jokin vuosi sitten eräässä kansainvälisessä viestintäalan konferenssissa, jossa puhujan aiheena oli juuri lobbaus eri maissa.
Suomessa virinnyt uusi lobbausaalto on tervetullut. Se kuitenkin kaipaa sääntöjä. Nyt Euroopassa rekisteröytymisen vaatii mm. Puola, Unkari ja Latvia, jotka ovat entisiä itäblokin maita. Suurin tarve järjestäytymiseen on siis sosialistisesta leiristä irtautuneissa maissa, joissa meno on ollut Suomeakin villimpää. On korkea aika, että meilläkin lopullisesti luovutaan itäjäänteistä eli lobbareiden toiminta on saatettava julkisen valvonnan piiriin.
Keskustan päälobbarin tai taustavaikuttajan Tapani Yli-Saunamäen harjoittama lobbaustyö on sinällään aivan oikeutettua ja tärkeää, mutta sekin tulisi saattaa julkisen luupin alle. Koko kansan tulee tietää, mitä Yli-Saunamäki häärää politiikassa ja minne hän rahoja kylvää.
Samoin tulee tietää miten SAK:n ja sen jäsenliittojen lobbareiden harjoittama rahoitusveivaus hoidetaan. Suomen tunnetuin lobbari, Metalliliiton Matti Putkonen on monessa mukana, ja hänenkin todelliset lonkeronsa on syytä julkistaa.
Suomessa on paljon hyviä lobbareita, joiden ammattityötä rekisteröintivelvollisuus edistäisi. Nokia palkkasi Brysseliin taitavan Lauri Kivisen, Kuntaliitolla on siellä Inka Finne. Kotimaassakin löytyy kokeneita nimiä kuten Kreab Oy:n vetäjä Matti Saarinen, entinen Nokian viestintäjohtaja. Toimistoista lienee Hill&Knowlton erikoistunut pisimmälle lobbauksessaan kokeneen konsultin, Kim Nybergin johdolla.
Mutta harvassa ovat vielä suomalaiset lobbaajat. Syynä on kuulemma se, että Suomi on niin pieni maa, että kaikki tuntevat kaikki. Riittää kun soittaa kaverilleen niin homma on sillä selvä. Siinä ei tarvita enää vaikuttamista. Mutta ehkä EU:n myötä ja asioiden mutkistuessa lobbausta tulee lisää, myös uuden Venäjän seurauksena.
Ruotsissa tunnetuin lobbari on entinen demaripääministeri Göran Persson, joka tekee työtään JKL:ssä. Nykyinen ulkoministeri Carl Bildt on puolestaan Kreabin konsultteja. Suomessakin olisi hyväksi, jos Matti Vanhanen tai Sauli Niinistö siirtyisivät esimerkiksi viestintätoimisto Pohjoisrannan leipiin lobbaamaan uutta biovoimaan perustuvaa energiapolitiikkaa Suomeen. Se olisi palvelus kaikille.
Ammattitaitoisia lobbareita tarvitaan Suomessakin ja heille läpinäkyvät pelisäännöt. Kuten eurokansanedustaja Lasse Lehtinen toteaa, lobbari on päättäjän paras ystävä, koska hän tekee puolet päättäjän työstä.
Lisää USA:n lobbaustoiminnasta
Kommentit
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen, joka kommentoi!