YTM Laura Ahvan tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirjan aiheena "Making News with Citizens: Public Journalism and Professional Reflexivity in Finnish Newspapers" (Uutistyötä lukijoiden kanssa: Kansalaisjournalismi ja toimittajien ammatillinen refleksiivisyys)
Vastaväittäjänä on professori Lewis A. Friedland (University of Wisconsin-Madison, USA). Kustoksena toimii professori Risto Kunelius.

Laura Ahva on syntynyt Pirkkalassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa, Journalismin tutkimusyksikössä “Kohti kiinnostavaa journalismia” -hankkeessa (2009-2011).

Lukijoiden osallistuminen journalismin tekemiseen on ollut viime vuosien nouseva trendi sanomalehdissä. Yleisön kommentteja, kuvia ja vinkkejä pyydetään ja hyödynnetään toimituksissa yhä enemmän. “Making News with Citizens” -tutkimuksessa tarkastellaan, millaista lukijoiden osallistuminen sanomalehtijournalismiin on ollut vuosituhannen alussa ja kuinka siitä voisi jatkossa tehdä entistä mielekkäämpää. Yleisön osallistumista käsitellään kansalaisjournalismin ajatuksen kautta.

Kansalaisjournalismilla tarkoitetaan sellaista ammattimaisesti tehtyä journalismia, jossa toimittajat tekevät juttuja yhteistyössä kansalaisten kanssa. Idean taustalla on demokratiaa tukeva ajatusmalli: osallistumalla journalismin tekemiseen ihmiset voivat tulla tietoisemmiksi omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja tuoda julkiseen keskusteluun tavallisten ihmisten kokemuksia.

Tutkimuksen kohteena on kolme erikokoista sanomalehteä: Helsingin Sanomat (valtakunnallinen), Aamulehti (maakunnallinen) ja Itä-Häme (paikallinen). Tutkimuksessa tarkastellaan näissä lehdissä tehtyjä kansalaisjournalistisia hankkeita toimittajahaastatteluiden ja lehtijuttujen avulla. Aineisto on analysoitu laadullisen tutkimuksen menetelmin.

Väitöskirjan teoreettisessa osassa määritellään kansalaisjournalismin käsitettä ja sen suhdetta professionaaliseen journalismiin sekä julkisuusteorioihin. Tutkimuksen aineisto-osassa puolestaan tyypitellään lehtien erilaisia jutuntekokäytäntöjä ja osallistavia juttuelementtejä sekä analysoidaan, millaiseksi muutokseksi toimittajat ovat kokeneet kansalaisjournalismin omassa työssään.

Helsingin Sanomissa on tehty lyhytkestoisia vaaliprojekteja, joissa lehtijutut ovat pohjautuneet äänestäjien näkemyksiin ja kysymyksiin. Toimittajien mukaan kansalaisjournalismi näyttäytyi kevyehkönä muistutuksena siitä, miten journalismista voisi tehdä lukijoille ymmärrettävämpää. Aamulehdessä kansalaisjournalismin ajatusta on sovellettu erilaisissa keskusteluun pohjautuvissa juttusarjoissa ja -formaateissa, ja toimittajien mukaan kansalaisjournalismi vaatii koko toimitukselta henkistä suunnanmuutosta. Heinolalaisessa Itä-Hämeessä on toiminut erityinen kansalaistoimittaja, joka on ollut vastuussa lehden “kansalaisjutuista”. Itä-Hämeessä kansalaisjournalismiin suhtauduttiin käytännöllisenä työtapojen muutoksena.

Väitöskirjan keskeinen tulos on, että kansalaisjournalismia on perusteltu demokraattisesta näkökulmasta mutta myös taloudellisin syin. Hankkeet ovat tuottaneet toimituksissa sellaisen ilmapiirin, jossa tavalliset ihmiset on otettu osallistujina tosissaan, vaikka yhteistyö ei aina ole ollut ongelmatonta. Kokemukset kansalaisjournalismista voivat siksi myös auttaa toimittajia suhtautumaan teknologian mukanaan tuomaan muutokseen eli jatkuvasti lisääntyvään vuorovaikutteisuuteen.