Finnair tiedottaa mahdollisimman avoimesti ja monipuolisesti työselkkauksesta, tapahtuneista lentovuorojen peruutuksista ja korvauksista. Yhtiö käyttää taitavasti hyväkseen sekä mediaa että web-sivustoaan, jolla tiedotus toimii reaaliaikaisesti. Heti alkuun yhtiö avasi lakkoa varten erilliset sivunsa.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY ei pysty samaan. Tiedotteita toki tulee, jotka valitettavasti ovat etujen puolesta uhkavaatimuksia. Tiedotuksesta vastaa liiton puheenjohtaja Mauri Koskenniemi, joka ei ole missään määrin viestinnän asiantuntija. Julkisuuden hallinnassa paistaa osaamattomuus.

Samaan aikaan Finnair on saanut mediassa tehokkaasti läpi ammattimaisen tiedotuskoneistonsa avulla yleisen sanoman, että lentoemännillä on huippupalkat, yli 6000 euroa kuussa ja työaikaa 26 tuntia viikossa. Tällaisessa tilanteessa yleisö ei sympatiaa heille jaa.

Itse jouduin heti alkupäivänä parin peruutetun lennon kohteeksi. Toinen ulkomailta Suomeen ja toinen kotimaassa. Ei mitään paniikkia. Alkureaktiot matkustajien keskuudessa olivat lentokentällä maltilliset, ja varsin ymmärtäväiset. Mitään kiihkoilua ei näkynyt. Finnairin henkilökunnan palvelualttius oli ainakin minun saamieni kokemusten mukaan erinomaisen kohteliasta. Blue1 ja Finncom huolehtivat aika monista kotimaan reiteistä sekä tietenkin Finnair itse joillakin vuoroilla. Ulkomailla mitään ongelmaa ei jatkossa olekaan, koska Helsinkiin lentävät lukuisat lentoyhtiöt säännöllisesti.

Jos lentoemäntien yhdistys ei nopeasti keksi mitään julkisuutta myötäilevää tiedotustoimintaa tai media-ohjelmaa, niin heille käy heikosti. Finnair voittaa pelin kirkkaasti. Voi olla että opettelu nykyaikaiseen medialobbaukseen ja nettiviestintään on liian myöhäistä, kun vetelät ovat jo housussa.