Somejätit ovat itsenäisiä yksityisiä yhtiöitä, jotka päättävät suvereenisti, mitä sisältöä ne julkaisevat. Niillä on jopa käyttöehtoihin perustuva oikeus poistaa haluamaansa sisältöä riippumatta siitä, onko sisältö ”sopivaa” poliittisesti vai ei. Näin toimivat myös perinteiset mediat. HS päättää täysin omaehtoisesti sisällöstä, samoin myös valtion rahoittama Yleisradio.

Kansalaiset ovat usein käsittäneet väärin informaation julkaisuoikeuden internetissä. Netissä julkaiseminen ei ole universaali ihmisoikeus, vaan vapaaehtoisuuteen liittyvä mahdollisuus.

Lainvastainen tai epäsovinnainen informaatio on suorastaan välttämätöntä poistaa julkaisijan toimesta. 

Jos netin sisällön valvonta siirretään yhteiskunnalle eli jollekin julkiselle viranomaiselle, ollaan siirtymässä pois sananvapautta kunnioittavasta demokraattisesta käytännöstä. Tästä on varoittavia esimerkkejä totaalitäärisistä maista kuten Venäjältä, Kiinasta tai jopa Unkarista, joissa valtion vallanpitäjät määrittävät, mikä on sallittua sisältöä verkkoalustoilla. Se johtaa ihmisoikeuksia loukkaavaan mielivaltaan.

Somejätit ja muutkin kaupalliset mediat ovat taloudellisesti riippuvaisia mainosmarkkinoista ja kuluttajista ilman veronmaksajien tukea. Ne joutuvat peilaamaan julkaistavaa sisältöä myös siltä kannalta, lisääkö vai vähentääkö sisältö yrityksen tulovirtaa. Jos näin ei toimita, niiden toiminta vaarantuu.