Mediassa myrskyää. Internet on muuttanut median pelikenttää tavalla, jota myrskyn silmässäkään elävät eivät pysty mitenkään ennustamaan. Kiristyvä mediatalojen välinen kilpailu tuo samalla mukanaan vahvasti kaupallisia paineita journalismin sisältöön.

Journalismia ammatikseen tekevät tuntevat epävarmuuden luissaan ja ytimissään joka päivä. Paikka paikoin tilanne on niin paha, että on pakko puhua jopa kriisistä

Uutiskilpailu kovenee, mutta mitä se on?

Viestinnän sähköistyessä ja nopeutuessa kyse ei enää olekaan uusien asioiden ja ilmiöiden tai niiden taustojen kertomisesta tai edes faktojen tarkistamisesta, vaan sekuntikellosta. Kukkulan kuningas on se, joka ehtii heittämään jutun (tai jutunpätkän, juttusen) eetteriin ensin. Ja kyse on ihan oikeasti jo sekunneista eikä minuuteista. Tunti-nimistä aikayksikköä ei kisassa tunneta ja minuutti on iäisyys..

Nettisivujen ja kännykkäuutisten tekeminen muuttavat ja lisäävät journalistista työtä, mutta eivät ole lisänneet siihen käytettäviä resursseja. Päinvastoin.

Tämän vuoden aikana journalistista työtä tekevien irtisanomiset ovat tulleet lähes muoti-ilmiöksi, kun kustannuksia leikataan jo erinomaisesti kannattavien yhtiöiden tulosten parantamiseksi. Tilanne alkaa olla journalismin kannalta mahdoton. Nyt vaaditaan enemmän työtä halvemmalla kuin ennen. Jatkuva väline- ja organisaatiomyllerrys tekee mediataloista muuttolaatikkofirmoja.

Voi aina ajatella, että nou hätä. Journalistit jos ketkä ovat nimittäin poikkeuksellisen sitoutuneita omaan työnantajaansa, eikä journalistin ammattia kiinnostavampaa juurikaan löydä. En ole ihan varma enää kuinka pitkään tämän palavan innostuksen varaan voi laskea?

Printtimedian sähköistyessä ja sähkölaitosten printtiytyessä kohdistuu journalismin sisältöön valtava paine. Avointa kaupallisten tuotteiden markkinointia riippumattoman journalismin nimissä näkee päivittäin ja pelkään tuotesijoittelun sallimisen TV-direktiivissä vain lisäävän sitä. Kustantajat myös tarjoavat kansalle sitä, minkä arvioidaan myyvän parhaiten. Uutisten pinnallistumisesta ja asioiden viihteellistymisestä, julkkisjuoruista, yksityiselämän paljastuksista ja tirkistelyjournalismista on kyllä puhuttu, mutta liian vähän tekoja on nähty. Myös väkivalta journalismissa puhuttaa jatkuvasti.

Mielenkiintoinen eikä journalistien kannalta välttämättä aina helppo ilmiö on myös se, että yhä useammin media asettuu aiheellisesti tai asetetaan tahallaan riitaisissa asioissa erotuomarin rooliin yhteiskunnan kannalta täysin yhdentekevissä tai sitten äärimmäisen tärkeissä kiistakysymyksissä, kuten esimerkiksi Tehyn työtaistelu hyvin osoittaa.

Journalismin sisällöstä on kyse myös kun puhutaan julkisesta palvelusta viestinnässä. Päinvastoin kuin on väitetty, länsimainen demokratia tarvitsee journalistisesti riippumattoman, laadukkaan ja kunnianhimoisen julkisen palvelun yleisradioyhtiön.

Nyt on aika muodostaa journalismin puolustusvoimat. Maanantaina (5.11.) eurooppalaiset journalistiliitot järjestävät otsikolla “Stand up for journalism” erilaista toimintaa ympäri Eurooppaa. Uskon, että Suomessa journalistisen työn tekijät luottavat laadun voimaan ja uskovat että sekä asia- että viihdejournalismia voi tehdä hyvin, kun siihen annetaan mahdollisuus ja aikaa. Journalismin eettisistä säännöistä ei saa tinkiä. Yksittäisistä jutuista, hyvistä ja huonoista, kantaa vastuun toimittaja, mutta linjoista ja toimintakultturista päätoimittaja ja/tai kustantaja.

Tulevaisuuden journalismin hahmottaminen on journalistien itsensä, mediayritysten omistajien ja johdon sekä ennen muuta yleisön yhteinen intressi. Voisiko tällainen euroopanlaajuinen journalismin päivä kiihdyttää edes vähän suomalaista nuukahtanutta journalismikeskustelua?

Arto Nieminen
puh 0400 981 957
Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja