Jack Welch: Voittajaksi
Edita Prima Oy, 2005.
Toimittajan asiana ei ole kertoa sinun versiotasi tarinasta. Heidän tehtävään on kertoa tarina sellaisena kuin he sen näkevät. Tällainen mediakäsitys on amerikkalaisen suurityksen GE:n entisellä pääjohtajalla Jack Welchillä? Jack Welchin kirja ”Voittajaksi” on käytännöstä kumpuava teos, jonka maailman toiseksi rikkain liikemies Warren E. Buffet on nimennyt ainoaksi tarvittavaksi johtamiskirjaksi.
Jack Welch toimi globaalin GE:n johdossa noin 20 vuotta ja moninkertaisti yhtiön liikevaihdon ja voitot. Hän laajensi toimintaa erityisesti rahoituspalveluihin. GE toimi kuitenkin myös 15 muulla alalla. Joten siinä on miettimistä niille, joille keskittyminen ns. ”ydinliiketoimintaan” on kaikki kaikessa. Welch vastusti hyödykkeisiin keskittynyttä liiketoimintaa. Etusijalle hän asetti rahoituksen, innovaatiot, tekniikan ja lisäpalvelut, joilla yritys erottuu joukosta. Welch valitsi kasvun tieksi erityisesti yritysostot, joita hän ehti johtamiskautenaan toteuttaa tuhat. Toki kaikki eivät onnistuneet.
Welch oli suorapuheinen johtaja, jonka linjana oli avoimuus. Hän sanoo, että yrityksessä on aika vähän salaista tietoa, jota ei lopulta saataisi selville tai tulisi julki joka tapauksessa. Sen vuoksi kannattaa olla avoin joka suuntaan. Varsinkin kriisin aikana ongelman syiden ja ratkaisujen esittäminen tuo luottamusta organisaation sisällä ja ulkopuolella, hän sanoo.
Hän kirjoittaa, että journalismissa kilpailun kohteina ovat kaatuneet imperiumit ja keisarit vailla vaatteita. Ammatin kutsumuksena on kyseenalaistaa auktoriteetti sen joka muodoissaan.
Welch antaa ohjeita
”Puhun tietysti omasta kokemuksesta. Kun erosin vaimostani hyvin julkisesti vuonna 2002, GE:ltä luontaiseduista saamistani luontoiseduista nousi väittely, ja media otti siitä kaiken ilon irti. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun lehdistö löylytti minua.
Vähän sen jälkeen kun minusta oli tullut toimitusjohtaja ja kun yhtiössä toteutettiin paljon irtisanomisia, minulle annettiin liikanimi Neutroni-Jack rakennukset ehjiksi jättävän mutta ihmiset tappavan neutronipommin mukaan. Vuotta myöhemmin minut nimitettiin yhdeksi Amerikan tiukimmista pomoista. Usko pois, se ei ollut myönteinen arvio. Kidder Peabody -kriisin aikana vuonna 1994 kuvani oli Fortunen kannessa ja otsikkona oli ”Jackin painajainen Wall Streetillä”. Artikkelissa esitettiin väite, jonka mukaan Kidder Peabodyn kulttuuri oli romahtanut GE:n esittämien tulosvaatimusten vuoksi.
Julkiset teilaukset ovat kauheita; ne herättävät närkästystä ja raivoa. Mutta miten viattomana sitten itseäsi pidätkin, tai miten erinomaisesti organisaatiosi mielestäsi hoitaa ongelmansa, sillä ei ole väliä. Toimittajan asiana ei ole kertoa sinun versiotasi tarinasta. Heidän tehtävään on kertoa tarina sellaisena kuin he sen näkevät.
Niin homma toimii, ja normaalioloissa journalistien laatimiin artikkeleihin voi yleensä olla tyytyväinen. Olen itse saanut urani aikana enemmän kuin kylliksi myönteistä palstatilaa.
Mutta kriisin aikana on syytä varautua mihin tahansa. Sinut ja organisaatiosi esitetään niin kielteisessä valossa, ettet tunnista itseäsi. Älä lyyhisty.
Ehkä haluaisit sen tehdäkin, mutta et voi. Samalla tavalla kuin sinun tulee kertoa avoimesti ongelmasta sen koko laajuudessaan, sinun tulee myös astua esiin ja puolustautua, ennen kuin joku muu tekee sen. Näkymättömyytesi tulkitaan syyllisyyden myöntämiseksi samalla tavalla kuin maallikot (mutta eivät lakimiehet) ajattelevat ihmisestä, joka ei puolusta itseään oikeudessa.
Kaikki organisaatiokriisit eivät tule julkisuuteen. Keskitason johtaja lähtee ja vie tiiminsä mukanaan. Yrityksen ja yksikön organisaatiouudistus aiheuttaa sekasortoa. Tärkeä asiakas valittaa palvelusta ja vaihtaa toimittajaa. Irtisanottu työntekijä syyttää ylintä johtoa syrjinnästä.
Vaikke media ei olisi näistä tapauksista kiinnostunut, työntekijät ovat. Samat periaatteet pätetävät näissäkin tapauksissa. Puhu tilanteesta avoimesti. Määrittele kantasi. Selitä, miksi ongelma puhkesi ja miten käsittelet sitä.
Media on myös tärkeä mentori
”Bisneksen teko on kuin mikä tahansa peli. Siinä on pelaajia, kieli, historia, säännöt, ristiriidat ja rytmi. Media valottaa kaikkea sitä, joka näkökulmasta. Opin urani alkuajoista lähtien bisneksestä valtavasti pelkästään lukemalla kaikki talousalan sanoma- ja aikakauslehdet, joita suinkin sain käsiini. Sain niistä tietooni, mitkä kaupat onnistuivat ja mitkä epäonnistuivat ja miksi.
Lisäksi hyödynsin lukemaani. Sain tietää esimerkiksi PepsiCon johtamiskoulutusohjelmasta Fortune-lehden artikkelista. PepsiCon malli -omien johtajien käyttäminen opettajina – teki minuun niin suuren vaikutuksen, että otin sen myös Crotonvilen koulutusohjelman perustaksi.
En tietenkään uskonut kaikkea, mitä luin, ja mitä enemmän tiesin, sitä selvemmin tajusin, että analyysit olivat joskus virheellisiä. Siitä huolimatta uskon, että talousmedia on erinomainen opettaja. Yllätyn aina, kun tapaan jonkun nuoren miehen, joka ei hyödynnä tätä mentoria”.
Jack Welchin kirja on kiinnostava teos, ei pelkästään mediaa käsittelevältä osaltaan vaan yleensäkin yrityksen johtamisen näkökulmasta. GE on mielletty maailman parhaimmaksi johtamiskouluksi. Sitä se eittämättä on, sillä epäonnistumisia ei sallita, koska se mädättää myös toisten aikaansaannokset. Saavutuksista palkitaan, mikä kannustaa tekemään työnsä hyvin. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että Welch toimi lopulta yksinvaltiaana, vaikka osasi jakaa vastuuta tiimilleen.
Hänen mediakäsityksensä ovat yhtä terveitä kuin hänen muutkin johtamistapansa. Ehkä juuri rationaalisessa ja tosiasiat tajuavassa johtamistyössä on ollut hänen suurin ansionsa, kun hän on nostanut GE:n maailman suurimpien yritysten joukkoon.