Helsingin Sanomien toimittaja teki tietenkin virheellisesti ja rikkoi journalistin ohjeita, kun laittoi ulkomaisesta julkaisusta lainaamansa sitaatit kuvitteellisesti etunimellä suomalaisen haastateltavan suuhun. Tämä menettely olisi kuulunut mainita tekstissä.
Jutun lopussa oli kuitenkin kerrottu ulkomainen kirjallinen lähde, josta sitaatit olivat peräisin. Siis kyseessä ei ollut aivan täydellinen harhautus, vaan harkitsemattomuus. HS:n päätoimittaja Mikael Pentikäisellä ei ollut luonnollisesti muuta mahdollisuutta kuin pyytää lukijoilta anteeksi ja valittaa.
Yleisradion tapa kohdella pääkilpailijaansa Helsingin Sanomia on vastenmielistä. Yle on meidän kaikkien veronmaksajien kustantama laitos, jonka tehtävänä on toimia tasapuolisesti myös yksityistä kotimaista mediaa kohtaan. Nyt Ylen uutisissa katosi järki ja kärpäsestä tehtiin härkänen.
Yleisradio kyllä mielellään ostaa ulkomaista kallista soopaa verorahoilla. Miksi Yleisradio syytää rahat ulkomaille eikä osta kotimaista? Miksi Yleisradio puffaa illasta iltaan amerikkalaisia pörssiyhtiöitä Facebookia sekä Twitteriä, vaikka yleisradiolaki kieltää kaupallisen mainonnan? Nämä ovat miljoona kertaa merkittävimpiä asioita pohdittavaksi kuin se, onko Helsingin Sanomissa julkaistussa jutussa nimi ”Timo” aito vai ei.