Valikko
Kirjaudu
Tilaa ilmainen uutiskirje
Twitter Facebook
|
|
|
Tilaa ilmainen uutiskirje

Väitös: Päivälehtien levikkieroosio viemässä kohta mainostajatkin

Uutiset, | keskiviikkona 17.01.2007 - Toimitus

“Sanomalehden yhteys arkeen on kadonnut hyvinä vuosina. Lehtitaloista tuli omahyväisiä ja markkinointiväki laiskistui. Lehdet ovat hankalia sähköisiin välineisiin tottuneille. Sanomalehti korvataan helpommin ja edullisemmin saatavilla olevilla viihteellisillä mediavälinellä.”

Päivälehti elää murrosvaiheessa, jolloin sen idea ja tarkoitus ovat
muuttumassa. Sanomalehtien levikkien lasku eli levikkieroosio haastaa erityisesti suomalaisen maakuntalehden lajityyppinä. Jos lehti tavoittaa aikaisempaa vähemmän uusia väestöryhmiä katoavien tilalle, lehdet saattavat menettää myös mainostajien kiinnostuksen, toteaa FL Erkki Hujanen journalistiikan väitöskirjassaan, joka tarkastetaan 27.1.2007 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Heikkilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Raimo Salokangas.

Hujanen arvelee, että kannattavuuden lasku voi samalla heikentää journalistista laatua, mikä taas heikentää julkista keskustelua, yhteisöllisyyttä ja sananvapauden toteutumista.

Hujasen mielestä maakuntalehden sivuilleen tuottama julkisuus juuttui keskiluokkaiseen ideologiaan, joka ei tunnu kaikista omalta. Alueiden ykköslehdet nousivat hyvinvointivaltion ja vakiintuneen elämänmenon turvin 1960-1980 -lukujen levikkikilpailussa kaikkien lehdiksi, mutta eivät ole enää pysyneet yltäkylläisten mediasukupolvien mukana.

-Pihtiputaan mummo voi olla edelleen hyvä samastumisvaatimus
toimittajille, mutta lukeeko hän enää sanomalehteä tai onko hän enää elossa? Voisiko maakuntalehden toimittajalle olla hyvästä, että hän ajattelee juttua kirjoittaessaan esimerkiksi Pihtiputaan mummon kaupungissa asuvaa, liikkuvaa kansainvälistä elämää viettävää lapsenlasta tai vaikkapa maahanmuuttajaa, Hujanen sanoo.

Maakuntalehteä ei koeta omaksi

Hujanen väittää, että monopoliaseman saavuttaneiden ja laitostuneiden lehtien yhteys arkeen katkesi levikin kasvun helppoina vuosina.

-Lehtitalot elitistyivät ja pulskistuivat, toimittajat ja
markkinointiväki laiskistuivat. Omahyväisyys suhteessa yleisöön toimii kuitenkin huonosti nykyisillä kilpailuilla yleisömarkkinoilla, Hujanen toteaa.

Hujasen mukaan lehtikuolemat ovat paitsi aiheuttaneet
lehdistöjärjestelmäämme rakenteellisen yksipuolisuuden, myös
turhauttaneet osan sanomalehtien yleisöstä. Sanomalehden tilaaminen ja lukeminen tuntuu myös sukupuolittuneen voimakkaasti miehen asiaksi.

-Leimallista tilaamattomuuden syille lopulta on, että jäljet johtavat
maakuntalehden epäkiinnostavuuteen. Ei-tilaajat olisivat valmiit
sijoittamaan lehteen rahaansa ja aikaansa, jos tuntisivat lehden
omakseen, tiedoiltaan hyödylliseksi ja lehti aktivoisi heitä arjessa,
Hujanen listaa.

Vaikka suomalaiset kotiin tilattavat sanomalehdet edelleen saavuttavat kansainvälisesti verrattuna huippuyleisön ja niiden kulttuuriasema on arvokas, maakuntalehdet eivät ole lähellekään kaikkien ihmisten silmissä uskottavia.

Välinpitämättömyyttä maakuntalehteä kohtaan synnyttää se, että lehti mielletään puoluetaustaansa edelleen sitoutuneeksi, usein eliitin myötäilijäksi ja ajalle tyypillisiin markkinalähtöisiin arvoihin yksipuolisesti sitoutuneeksi. Sen paikallisuus vääntyy välillä nurkkakuntaisuudeksi, eikä kosketa muuttoliikkeen takia lehden ilmestymisalueelle tulleita juurettomia ihmisiä.

Nykymuotoiset sanomalehdet mahtuvat yhä harvemman kansalaisen arkeen. Lehdet ovat hankalia luodakseen joka-aamuisen lukemisrutiinin kiireisille, liikkuville ja sähköisiin välineisiin tottuneille ihmisille, eivätkä lehdet herätä enää kiinnostusta perinteisillä aihe- ja käsittelytavoillaan. Sanomalehtien uskollisiin lukijakuntiin näyttää ilmaantuvan murtumia.

Sanomalehtien ei-tilaajat kokevat markkinoituneessa mediabisneksessä itsensä valikoiviksi kuluttaja-asiakkaiksi, joilla on valta päättää tilaako lehden vai ei. Kaikki eivät pidä kansalaisuutensa ehtona sanomalehden säännöllistä tilausta, vaikka siihen saisi tarvittaessa toimeentulotukeakin. Pätkätöiden luomassa epävarmuudessa lehden hinta mielletään korkeaksi sen tarjoamaan tietoon ja hyötyyn nähden.

Sanomalehti korvataan helpommin ja edullisemmin saatavilla,
usein viihteellisillä mediavälineillä.

Pätkäelämään kuuluu vilkuiluun ohjaava kiihkeärytminen media ja perinteisen uutismedian vakiintumaton käyttö. Pitkiin tilauksiin ei haluta enää sitoutua. Ollaan median moni- ja päällekkäiskäyttäjiä, Hujanen toteaa.

Sanomalehti ja aikakauslehti lähentyvät toisiaan

Hujasen tutkimuksen tulokset haastavat suomalaiset päivälehdet
uudistamaan journalistisia työprosessejaan. Asioiden kirjaaminen,
referoiva tyyli tai vanha osastojako eivät välttämättä enää toimi.

Lehtien toimituksissa ei voida jäädä odottelemaan tapahtumauutisia tai valmista tiedotemateriaalia, vaan toimituksissa tarvitaan näkymättömiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyvien aiheiden kehittelyä, ideoiden jalostusta ja omaehtoista tiedonhankintaa. Ymmärrän journalistisen kirjoittamisen laaja-alaisesti, sillä kiinnostava uutinen syntyy monivaiheisessa prosessissa, jossa olennaista on innostava vuorovaikutus, luovuus sekä vapaus toimittajien ja yleisön välillä.

Hujasen mukaan journalismin kiinnostavuutta lisää, että lehdet
luottavat asiantuntijatiedon rinnalla kokemukselliseen arkitietoon. Se lisää journalismin havainnollisuutta ja ankkuroi lukijakunnan
samastumaan sanomalehteen. Ei-tilaajat odottavat laatulehdeltä
linjakkuutta, mutta eivät hallitsevaa asennetta. Lukija kaipaa
kirjoittajalta syvällistä analyysia ymmärtääkseen itse asioita, ei
valmiita vastauksia tai ohjeita. Juttujen määrää sanomalehtiin on
turha enää lisätä, kaivataan pikemminkin uudenlaista paneutuvaa
laatua. Hujanen ennustaa, että sanomalehti ja aikakauslehti lähestyvät muodoiltaan, sisällöiltään ja käsittelytavoiltaan toisiaan.

Mielenkiintoista on, pystyvätkö maakuntalehdet profiloitumaan ei-
tilaajien kaipaamien persoonallisten kirjoittajien ja lukijakuntansa
läheisesti tuntevien omien journalistiensa ansiosta sellaisena
foorumina, joka kiinnostaa lehden tilaajia ja lukijoita osallistumaan
sen tarjoamaan julkisuuteen tasa-arvoisina kansalaisina, ei pelkkinä kuluttaja-asiakkaina. Maksukykyähän lehtitaloilla pitäisi olla, jotta omat paikalliset toimitukset vahvistuisivat osaavilla reporttereilla.

Hujasen työn pääaineisto koostuu maakuntalehtien ei-tilaajien
haastatteluista liki kymmenen vuoden ajalta vuodesta 1997 lähtien. Laadullisia teema- ja syvähaastatteluja tukevat lomakekyselyt.

Erkki Hujanen (syntynyt 28.1.1963) on kirjoittanut ylioppilaaksi
Pielavedellä 1982, suorittanut Jyväskylän yliopistossa filosofian
maisterin tutkinnon 1990 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 2000.
Hän työskennellyt toimittajana Pielavesi-Keitele -lehdessä, Savon
Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Keskipohjanmaassa sekä freelancer-toimittajana ja tietokirjoittajana (säännöllinen avustajasuhde Ilta-Sanomiin, Keskisuomalaiseen sekä Kirjastolehteen). Nykyään hän toimii sanomalehti Kalevan uutispäällikkönä Oulussa. Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaineessa Hujanen on työskennellyt tutkijana, yliassistenttina, erikoissuunnittelijana ja toimitustyön opettajana. Lisäksi hän luennoi lehtityöstä ja lehtikirjoittamisesta.


Toimitus

Kommentointi

Et ole kirjautunut

Mikali haluat jättää kommentin, sinun tulee kirjautua sisään

EIkö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy tästä


Nimi

Otsikko:

Kommentti: