Valikko
Kirjaudu
Tilaa ilmainen uutiskirje
Twitter Facebook
|
|
|
Tilaa ilmainen uutiskirje

Ladbrokesin mainoksien julkaisemisesta ei nostettu syytettä päätoimittajalle

Uutiset, | perjantaina 20.07.2007 - Toimitus

Valtionsyyttäjä Christer Lundström on päättänyt, että ulkomaisen vedonlyöntiyhtiö Ladbrokesin mainoksia julkaisseen lehden päätoimittaja ei saa syytettä arpajaisrikoksesta. Samoin yhtiön Suomen edustajat, jotka hoitivat yhtiön mediasuhteita ja solmivat mainossopimuksia, jäävät syyttämättä koska heidän syyllisyyttään kokonaisuutena arvioiden on pidettävä vähäisenä ja koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, valtionsyyttäjä ilmoittaa.

Asiasta on kuulusteltu useita kymmeniä lehtien päätoimittajia ja muita tiedotukseen osallistuneita henkilöitä Suomessa, koska he ovat välittäneet vedonlyöntiyhtiön informaatiota julkaisuissaan tai kanavissaan.

Valtionsyyttäjä katsoo syyttämättäjättämistä koskevissa päätöksissään, että ne kolme suomalaista henkilöä, jotka edustivat ulkomaalaisia vedonlyöntiyhtiöitä Suomessa, ovat syyllistyneet arpajaisrikokseen. Hän on kuitenkin jättänyt syytteen ko. henkilöitä vastaan nostamatta,. Samaan tulokseen hän tuli erään lehden päätoimittajan osalta, joka oli julkaissut vedonlyöntiyhtiöiden mainoksia lehdessään.

Henkilöt olivat toimineet vedonlyöntiyhtiöiden edustajina Suomessa ja olivat osallistuneet yhteydenpitoon eri viestintävälineiden kanssa muun muassa sopiessaan yhtiöiden mainonnasta. Yhtiöitä oli mainostettu eri lehtien verkkojulkaisuissa, eri radiokanavilla sekä joukkoliikenteessä olevissa linja-autoissa ja takseissa. Tästä toiminnastaan he olivat saaneet merkittävää rahallista korvausta vedonlyöntiyhtiöiltä. Toiset henkilöt olivat vedonlyöntiyhtiöiden puolesta allekirjoittaneet varsinaiset mainontaa koskevat sopimukset. Vedonlyöntiyhtiöillä ei ole ollut valtioneuvoston myöntämää lupaa arpajaistoimintaan. Toiminnallaan henkilöt olivat edistäneet vedonlyöntiyhtiöiden toimintaa Suomessa ja siten syyllistyneet arpajaisrikokseen.

Esitutkinnassa epäiltyinä olleet henkilöt olivat kertoneet, etteivät yhtiöt ole toimeenpanneet arpajaispelejä Suomessa ja ettei laillisesti ulkomailla toimeenpannun arpajaispelin mainonta Suomessa ole rikos.

Yhtiöt ovat kääntäneet pelisivustonsa suomeksi ja avanneet pankkitilejä suomalaisissa pankeissa. Näiden tilien kautta pelaajat voivat tehdä suorituksia omille pelitileilleen sekä nostaa mahdollisia voittovaroja. Yhtiöiden pelitoimintaa on markkinoitu suomalaisilla maksullisilla radiokanavilla ja verkkojulkaisuissa. Näillä Suomen markkinoille suunnatuilla toimenpiteillä yhtiöt ovat valtionsyyttäjän käsityksen mukaan toimeenpanneet arpajaispelejä myös Suomessa.

Päätöksessään valtionsyyttäjä nojautuu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun (KKO 2005:27), jonka mukaan kysymys siitä, milloin arpajaispeli on järjestetty Suomessa, on ratkaistava arpajaislain tarkoituksen perusteella. Arpajaislain mukaan rahapelitoiminta on rajoitettua: toteutus tapahtuu lupajärjestelmällä, joka perustuu yksinoikeuteen. Arpajaisrikoksen rangaistussäännöksen tarkoitus on suojata rajoituksia ja lupaan perustuvaa yksinoikeutta.

Eräs yhtiöistä, Ladbrokes Oy (perustettava yhtiö), on tosin hakenut lupaa mainittua toimintaa varten, mutta valtioneuvosto on viimeksi 24.11.2005 hylännyt yhtiön hakemuksen. Korkein hallinto-oikeus on 8.5.2007 tuomiossaan (KHO:2007:28) katsonut, että valtioneuvosto on voinut hylätä Ladbrokes Oy:n hakemuksen sillä perusteella, että vastaava lupa oli myönnetty yksinoikeutena Oy Veikkaus Ab:lle. Suomen arpajaislain mukaista yksinoikeusjärjestelmää voitiin kokonaisuutena arvioiden pitää EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen unionioikeuden mukaisena. Tässä tuoreessa ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus on arvioinut asiaa huomioiden myös viimeaikaisinta EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Päätöksessään valtionsyyttäjä toteaa, että syyteharkinnassa olevat tapahtumat ajoittuvat pääosin aikaan ennen yllä mainittua korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua. Tätä ennen Turun hovioikeudella on ollut pelitoimintaa salliva kanta. Rahalliset korvaukset liittyvät osin sallittuun “lobbaustoimintaan”. Näillä perusteilla valtionsyyttäjä katsoo, että epäiltyinä olleiden henkilöiden syyllisyyttä on kokonaisuutena arvioiden pidettävä vähäisenä.


Toimitus

Kommentointi

Et ole kirjautunut

Mikali haluat jättää kommentin, sinun tulee kirjautua sisään

EIkö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy tästä


Nimi

Otsikko:

Kommentti: