Valikko
Kirjaudu
Tilaa ilmainen uutiskirje
Twitter Facebook
|
|
|
Tilaa ilmainen uutiskirje

JSN vapautti kolme, Uusi Lahti sai huomautuksen leimaamisesta

Uutiset, | maanantaina 19.12.2005 - Toimitus

Julkisen sanan neuvosto on tehnyt neljä päätöstä. Vapauttavan päätöksen saivat Itä-Häme, TV2 ja Keskisuomalainen. Uusi Lahti -lehti sai huomautuksen, jonka mukaan lehden päätoimittaja oli rikkonut hyvää lehtimiestapaa leimaavalla kirjoituksellaan.

PÄÄTÖS 3555/SL/05
Kantelija: Heikki Leisti
Vastaaja: Itä-Häme
Ratkaisu tehty 14.12.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös arvostelevaa kirjoittelua koskevassa asiassa. Päätöksen tekivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Riikka Lehtovaara, Jari Lindholm, Jaakko Lähteenmaa, Eija Niinikoski, Katriina Pajupuro ja Matti Rönkä.

Itä-Hämeen pääkirjoitus arvosteli 3.11.2005 hartolalaisen kunnanvaltuutetun (kantelija) toimintaa kärjekkääseen sävyyn. Valtuutettu sai vastata kritiikkiin lehden seuraavassa numerossa.

Kantelu 10.11.2005
Kantelijan mukaan Itä-Hämeen pääkirjoituksessa puututtiin räikeästi hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa aliarvioimalla hänen kykyään toimia poliittisessa luottamustoimessa.

Itä-Hämeen vastaus 29.11.2005
Päätoimittaja Ari Helminen myöntää, että lehden kirjoitus oli kärkevä, mutta normaalin journalistisen käytännön ja hyvän tavan mukainen. Kritiikki kohdistui kantelijan poliittiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Julkisessa luottamustehtävässä toimivien on varauduttava siihen, että heidän toimintaansa voidaan arvioida kärkevästikin. Pääkirjoituksessa ei puututtu kantelijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin eikä aliarvioitu kantelijan kykyä toimia poliittisessa luottamustoimessa.

Leisti on Hartolassa värikäs persoona. Hän on itse hakeutunut julkisuuteen kirjoittamalla säännöllisesti Itä-Hämeen yleisönosastoon. Pääkirjoituksessa kyseenalaistettiin Leistin poliittinen linja, jonka tavoitteena näyttää olevan kaikkien asioiden vastustaminen. Tavanomainen poliittinen arviointi ei oikeuta vastineeseen, mutta Itä-Häme kuitenkin julkaisi sen heti seuraavassa numerossaan 4. marraskuuta.

Ratkaisu 14.12.2005
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO23). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (24).

Itä-Häme arvioi pääkirjoituksessaan kantelijan, kunnanvaltuutetun, toimintaa hänen valitettuaan Hartolan valtuuston takauspäätöksestä, jolla pyrittiin turvaamaan talviurheilukeskuksen jatko. Pääkirjoitus oli sävyltään suorasukainen ja kärjekäs.

Kantelija on Hartolan kunnanvaltuutettuna poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Tämän takia hänen on kestettävä julkista kritiikkiä. Julkisen sanan neuvoston mielestä Itä-Hämeen pääkirjoitus keskittyi kantelijan toimintaan poliitikkona ja yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä. Kirjoituksessa ei kajottu kantelijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Lisäksi kantelija sai julki oman käsityksensä asioista heti lehden seuraavassa numerossa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Itä-Häme ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö,Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja,sihteeri
————————
PÄÄTÖS 3513/YLE/05
Kantelijat: Ilkka, Reijo ja Matti Vaura
Vastaaja:Yleisradio TV2
Ratkaisu tehty 30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös tosiasioiden ja sepitteellisen aineiston erottuvuutta sekä tietojen tarkistamista koskevassa asiassa. Päätöksen tekivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Riikka Lehtovaara, Jari Lindholm, Jaakko Lähteenmaa, Eija Niinikoski, Katriina Pajupuro ja Matti Rönkä.

TV2 esitti 9.6.2005 Rikostarinoita Suomesta -ohjelman, jossa rikollisen tavallinen nimi oli muutettu suhteellisen harvinaiseksi nimeksi Vaura. Suojatun sukunimen oikeiden käyttäjien mielestä ohjelmasta ei käynyt riittävän selkeästi ilmi se, että rikollinen ei oikeasti ollut Vaura.

Kantelu 1.8.2005
Kantelun mukaan Yle on käyttänyt todellisessa rikostarinassa rikollisen nimenä suojattua sukunimeä Vaura. Yleisöllä on ollut huonot mahdollisuuden havaita, että sukunimi on sepitteellinen. Alussa juontaja toteaa, että sarjan tarinat ovat tosia. Nimi toistetaan 28 minuutin ohjelmassa 43 kertaa. Lopussa on teksti, jossa mainitaan tarinoissa esiintyvien henkilöiden nimien olevan muutettuja, mutta se on esillä pari sekuntia ja huonosti havaittavissa. Lisäksi teksti on tulkinnanvarainen. Katsoja jää käsitykseen, jonka mukaan todellisen rikollisen nimi on Vaura.

Ylen vastaus 20.9.2005
Ohjelmajohtaja Päivi Kärkkäinen sanoo, että esitellyt rikokset perustuvat tosiasioihin, mutta ohjelman karaktääri on tarinallinen. Se käy ilmi audiovisuaalisesta ilmeestä, poliisien puhetavasta ja jokaisen osan lopussa olevasta tekstistä, jonka mukaan nimet ovat tekaistuja. Sarjaa on esitetty jo vuodesta 2001 ja katsojat ymmärtävät sen luonteen: tarinat ovat tosia, mutta ohjelman fokuksessa ovat rikosten tarinalliset käänteet. Tätä kiinnostumattomuutta oikeiden tekijöiden henkilöllisyyttä kohtaan viestii kaikissa ohjelmissa se, että ohjelmissa näytetyistä asiakirjoista ja leikkeistä nimet ja monesti myös tapahtumapaikat on muutettu. Katsojaa ohjataan fiktiiviseen lukutapaan lopussa olevalla tekstillä, joka kertoo henkilöiden nimien olevan muutettuja.
Monet Rikostarinoiden osat perustuvat Poliisi kertoo -kirjoihin. Ohjelman tuottaja ja kanava ovat tottuneet luottamaan teksteihin, jotka ovat poliisin kirjoittamia ja aiemmin julkaistuja. Tämän ohjelman nimet on keksinyt silloinen kirjan päätoimittaja Eila Kännö. Jos ohjelman tekijä tai kanava olisivat vähääkään epäilleet Vaura -nimen käyttökelpoisuutta, olisi nimi vaihdettu joksikin muuksi.

Ratkaisu
Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO10). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO11).

Julkisen sanan neuvoston käsityksen mukaan rikostarinoita Suomesta on draaman muotoon puettu ohjelma, joka kuitenkin perustuu todellisiin tapahtumiin. Draamaa ovat muun muassa näyttelijän käyttäminen juontajana, musiikki, valaistus ja muu kuvallinen ilmaisu. Taustalla olevaa todellisuutta korostetaan esimerkiksi haastattelemalla poliiseja, jotka ovat rikoksia tutkineet. Rikollisten nimet ovat keksittyjä, mikä mainitaan erikseen ohjelman lopun tekstityksessä.

Kun ohjelmassa käytetään oikeita ja tekaistuja nimiä rinnakkain, voi katsoja tehdä vääriä päätelmiä. Ohjelmassa mainitun nimistä henkilöä ei ilmeisesti ole, eivätkä kantelijatkaan sano kenenkään yksittäisen henkilön joutuvan kielteiseen valoon. Rikostarinoita Suomesta -sarjan tässä jaksossa mahdollinen sekoittuminen ei Julkisen sanan neuvoston mielestä aiheuttanut vahinkoa kenellekään nimenomaiselle henkilölle

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että TV2 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
———————
PÄÄTÖS 3546BCDF/KL/05
Kantelijat: Panu Saaristo, Kyösti Hagert, Juha Niemi ja Jani-Petteri Leppänen
Vastaaja: Uusi Lahti
Ratkaisu tehty 14.12.2005

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös leimaavaa kirjoittelua koskevassa asiassa. Päätöksen tekivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Riikka Lehtovaara, Jari Lindholm, Jaakko Lähteenmaa, Eija Niinikoski, Katriina Pajupuro ja Matti Rönkä.

Kaupunkilehti Uusi Lahti julkaisi 12.10.2005 päätoimittajansa kronikanomaisella Mustaa valkoisella -sivulla tekstin, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Homot, lesbot ja liito-oravat”. Sama teksti julkaistiin lehden verkkoversiossa. Tekstissä sukupuoliseen vähemmistöön suhtaudutaan yksiselitteisen halventavasti.

Kantelut 13.–23.11.2005
Kantelijoiden mukaan kirjoitus rikkoo inhimillisiä perusoikeuksia, ja se on omiaan edesauttamaan suvaitsemattomuutta ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Kirjoitus on eettisesti hyvin arveluttava ja kyseenalainen. Raskauttavana pidetään, että kirjoituksen on tehnyt lehden päätoimittaja.

Uuden Lahden vastaus 1.11.2005
Päätoimittaja Kari Naskinen nimeää kirjoituksensa pakinaksi, joka liittyy hedelmöityshoitokeskusteltuun ja jossa otetaan kantaa perinteisen perhemallin puolesta. Mustaa valkoisella -palsta on vuodesta 1981 alkaen perustunut värikkääseen ja provosoivaankin kielenkäyttöön. Naskinen myöntää, että hänen sanavalintansa olivat tällä kertaa yliampuvia ja hän on pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta.

Palstan keskeinen idea on keskustelun herättäminen. Palstalla on käsitelty pilkallisesti ja ironisesti asioita sekä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Nyt aiheena oli homoseksuaalisuus ja varsinkin sen saama entistä suurempi julkisuus, joka saattaa vääristää lasten ja nuorten kuvaa seksistä ja perhe-elämästä. Kaikki lehden mielipidepalstalle osoitetut, kirjoitusta ja päätoimittajaa koskeneet haukkumiset julkaistiin kahdessa seuraavassa numerossa.

Ratkaisu
Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO26).

Uuden Lahden tekstissä käytettiin muun muassa seuraavanlaisia ilmaisuja: ”Lesbot ja homot, hullut ja huorat, kaikki samaa yhteistä perhettä meidän normaalien kanssa”, ”Lesboudesta on tehty ikään kuin luonnollista”, ”Sitten löydetään jostain pikkutyttö, 13–15-vuotias, joka kertoo toimittajalle että hän on lesbo. Siinä sitten onkin elämä lukkoon lyötynä ja pilalla… On sitten lesbo lopun ikäänsä eikä yritäkään päästä käsiksi normaaliin elämään jonkun kivan pojan tai miehen kanssa”, ”Eiväthän homot varsinaisesti ole samanlaisia ihmisiä kuin muut… Oikeastaan voi sanoa, että homo on ikään kuin toista lajiketta oleva ihminen. Antaa niiden silti elää omaa elämäänsä, suojellaanhan liito-oraviakin”.

Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on vaalia julkisen sanan vastuullista vapautta ja tukea hyvää journalistista tapaa. Sanan- ja ilmaisunvapaus ovat arvoja sinänsä, mutta niihin liittyy myös vastuu – sananvapauden nimissä ei sovi sanoa mitä tahansa. Journalistin ohjeiden mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava, eikä sukupuolista suuntautumista pidä tuoda esiin halventavasti tai asiaankuulumattomasti. Ohjekohdan tulkinta ei rajoitu pelkästään yksilön ihmisarvoon, vaan se koskee myös erilaisia ihmisryhmiä. Julkisen sanan neuvoston mielestä päätoimittajan kolumni loukkaa sukupuolisen vähemmistön ihmisarvoa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Uusi Lahti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Kalevi Kivistö,Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja,sihteeri
————————————————-
PÄÄTÖS 3554/SL/05
Kantelija:Ilona Pietiläinen
Vastaaja: Keskisuomalainen
Ratkaisu tehty 14.12.2005

Julkisen sanan neuvoston äänin 8-1 antama vapauttava päätös valokuvaa koskevassa asiassa. Päätöksen tekivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Riikka Lehtovaara, Jari Lindholm, Jaakko Lähteenmaa, Eija Niinikoski, Katriina Pajupuro ja Matti Rönkä. Päätökseen liittyy langettavaa päätöstä esittäneen ja äänestäneen Jari Lindholmin eriävä mielipide.

Keskisuomalainen julkaisi 8.11.2005 televisiosivullaan ennakkojutun Ajankohtaisen kakkosen teemakeskustelusta, joka oli nimeltään Lapsentekoilta. Ohjelmassa ja sitä koskevassa jutussa kysyttiin onko lapsi oikeus, velvollisuus, kohtalo vai lahja? Jutun yhteydessä käytettiin lapsen arkistokuvaa, joka oli kuvattu puoli vuotta aiemmin eri tarkoitukseen.­

Kantelu 9.11.2005
Kantelijan mukaan hänen puolivuotiaasta pojastaan otettiin valokuva sisustusaiheiseen juttuun. Puoli vuotta myöhemmin kuva julkaistiin ilman kantelijan lupaa televisio-ohjelmaa esitelleen jutun yhteydessä. Pojasta kotona otettu kuva oli kantelijan mielestä epäilyttävässä asiayhteydessä, mitä pahensi vielä kuvatekstin maininta ”mitähän vastaisi nuori herra Pietiläinen?”. Pieni kaupunki vetää kantelijan mielestä omat johtopäätöksensä.

Keskisuomalaisen vastaus 23.11.2005
Päätoimittaja Erkki Laatikainen sanoo, että kyseessä oli Keskisuomalaisen arkistokuva, joka julkaistiin niin sanottuna viitekuvana. Tarkoitus oli hyvä ja myönteinen, eikä ketään haluttu loukata tai närkästyttää. Kuvatekstikään, jossa mainittiin nimi, ei ollut millään muotoa leimaava tai loukkaava, vaan siinä oli elämän- ja lapsimyönteistä pilkettä.

Ratkaisu
Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27).

Keskisuomalainen julkaisi puolivuotiaan lapsen valokuvan, joka alun perin oli otettu toiseen tarkoitukseen. Lehti käytti arkistossaan ollutta henkilökuvaa viitekuvana. Kuva oli otettu sisustusjuttuun, ja uudelleenkäytössä se kuvitti TV2:n hedelmöityshoitokeskustelusta tehtyä ennakkojuttua.

Julkisen sanan neuvosto korostaa harkintaa ja huolellisuutta, kun tunnistettavien henkilöiden kuvia käytetään uudestaan. Erityisen varovainen tulee olla, kun käytetään lasten kuvia. Keskisuomalainen ei riittävän selkeästi merkinnyt, että kyse oli arkistokuvasta. Kuvan käyttö ei Julkisen sanan neuvoston mielestä kuitenkaan ollut loukkaavaa eikä harhaanjohtavaa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö,Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja,sihteeri

Jari Lindholmin eriävä mielipide: Suostuessaan jutun kohteeksi tavallisen kansalaisen pitää voida luottaa siihen, ettei hänen lausuntojaan tai kuvaansa myöhemmin käytetä alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan. Lapsen yhtäkkinen ilmaantuminen tv-ohjelman mannekiiniksi ilman vanhempien suostumusta saattaa tuntua hyvinkin loukkaavalta, vaikkei käsittelytavassa sinänsä olisikaan mitään sopimatonta. Keskisuomalainen on vain pahentanut asiaa mainitsemalla kuvatekstissä lapsen sukunimen, sillä tämä vahvistaa vaikutelmaa, että lapsi liittyy jollakin konkreettisella tavalla tekstissä mainittavaan ohjelmaan.


Toimitus

Kommentointi

Reijo Vaura

03.01.2006

Mediaviikko-julkistaa
JSN:n päätöksen Vaura-nimen käytöstä rikollisen nimenä YLE TV 2:n ohjelmassa “Rikostarinoita Suomessa”.JSN sivuttaa päätökses-sään miltei kokonaan olleellisen
faktan. Oikean kuvan tapauksesta
saatte tutustumalla alla olevan
sivustoon:

http://www.saunalahti.fi/rvaura/jsn/vaura


Jani-Petteri Leppänen

04.01.2006

Miksi kantelin Julkisen sanan neuvostolle Uusi Lahti-lehden päätoimittajan syksyisestä kirjoittelusta? Siksi, että hänen tekstinsä oli kaiken kaikkiaan asiatonta ja päätoimittajalle sopimatonta. Tekstissä sukupuoliseen vähemmistöön suhtaudutaan yksiselitteisen halventavasti. Kirjoitus rikkoo inhimillisiä perusoikeuksia, ja se on omiaan edesauttamaan suvaitsemattomuutta ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Kirjoitus on eettisesti hyvin arveluttava ja kyseenalainen. Yksityinen ihminen voi kirjoittaa lehteen mitä tahansa – päätoimittajalta odottaisi tietynlaista tasoa ja vastuullisuutta – ei sellaista tekstiä, mitä meille lahtelaisille on vuosien varrella Naskisen toimesta tarjottu. Toivottavasti tämä julkinen kanne ja velvoite pyytää anteeksi rauhoittaa hieman tätä älytöntä riehumista. Vastuullinen ihminen ajattelee asiaa myös toisen ihmisen näkökulmasta – ei vaan omista ahtaista lähtökohdistaan. Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille – niin myös teille homofobisille lähimmäisillemme kuin Kari Naskisellekin.

Suhteellisen uusi lahtelainen, Jani-Petteri Leppänen

Et ole kirjautunut

Mikali haluat jättää kommentin, sinun tulee kirjautua sisään

EIkö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy tästä


Nimi

Otsikko:

Kommentti: