Uutiset, Internet, | perjantaina 25.03.2011 - Paavo Vasala

Katsoin eilen illalla Kinopalatsissa mielenkiintoisen elokuvan, The Social Network. Se kertoo Facebookin perustajasta Mark Zuckerbergistä. Elokuva on tositarina opiskelijasta, joka petti kumppaninsa ja ystävänsä saadakseen itselleen miljardeja toisten keksimän idean avulla, ja elääkseen lopulta yksinään.

Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa opiskellut Zuckerberg oli varaton ja sosiaalisesti heikkolahjainen koodari, jota hänen liikemiesvaistoilla varustetut toverinsa pyysivät ohjelmoimaan eräänlaisen Facebook-tyyppisen palvelun. Zuckerberg kuitenkin tajusi idean arvon ja teki työn itse pettäen toverinsa. Sama kova linja kumppanien tiputtamiseksi pelistä jatkui myös rahoituksen hankinnassa härskien sijoittajien avustamana.

Zuckerberg riitautui luonnollisesti entisten toveriensa kanssa ja erimielisyyksiä soviteltiin lakimiesten voimin. Lopulta hän kuitenkin maksoi kaikille petkutetuille muutamia kymmeniä miljoonia dollareita, mutta sai itse pitää kymmeniä miljardeja dollareita.

Zuckerberg ei rahoistaan huolimatta kyennyt saamaan takaisin tyttöystäväänsä, jonka hän Facebookin ensiversiossa netissä julkisesti häpäisi. Rahalla ei saa rakkautta.

Miksi niin monen menestyneen ihmisen ja yrityksen taustalla on ystäviensä ja toveriensa pettäminen, tai ainakin epävakaan tilanteen epäeettinen hyväksikäyttö? Facebookia muistuttuva kyseenalainen tarina löytyy myös Microsoftin perustajan, Bill Gatesin historiasta. Hänkään ei keksinyt menestyspolkuaan itse, vaan perustan loivat hänen opiskelijatoverinsa, joilta Gates pilkkahintaan hankki softan ja muut jäivät nuolemaan näppejään.

Suomestakin löytyy menestystarinoita, joiden takana on kyseenalainen teko taitekohdassa. Media-alalla tunnetuin on Helsingin Sanomat, joka pääsi suureen nousuun sota-aikana, kun paperista oli pulaa ja sen käyttöä säännösteltiin. Sanoman johto kuitenkin rikkoi säännöstelylupaa ja painatti lehteään yli sallitun määrän. Koska uutisista oli hirvittävä kysyntä, HS sai kilpailijoihinsa nähden ylivertaisen edun ja voitti kisan Uutta Suomea vastaan. Sen jälkeen Sanoman johdon ammattitaitoa onkin tarvittu enemmän siihen, että se ei ole tärvellyt luotua omaisuutta.

Elokuvan jälkeen ehdin vielä katsomaan hetken televisiosta suosikkiohjelmaani ”Hjalliksen kanssa”. Siinä menestyjä-Hjalliksen vieraana oli poliittinen elävä legenda Paavo Väyrynen. Hän kertoi, että hänellä ei ole varsinaisesti yhtään oikeaa ystävää. Politiikassa niin sanotut ystävät ovat ystäviä vain saadakseen itselleen jotain etua. Kun menee huonosti, nämä ystävät kaikkoavat kuin tina tuhkaan.

Ainoa todellinen ystävä Väyrysellä on hänen vaimonsa. Hjallis-parka totesi, että hänellä ei ole edes sellaista, koska hän ei omien sanojensa mukaan ole onnistunut luomaan pysyvää suhdetta naiskumppaniinsa.

Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta jaksan uskoa ihmiseen, rehelliseen yrittämiseen ja ystäviin. Tämä maailma ei kuitenkaan ole sellainen, että kaiken menestyksen hintana on välttämättä oltava petkutus ja ystävien menettäminen. Ainakin haluan uskoa, että paha saa aina palkkansa.

---

Paavo Vasala