Valikko
Kirjaudu
Tilaa ilmainen uutiskirje
Twitter Facebook
|
|
|
Tilaa ilmainen uutiskirje

Tanja Aitamurron raportti journalismista nostaa huolet esiin

Media, | perjantaina 05.03.2010 - Paavo Vasala

Fil.lis Tanja Aitamurto on laatinut kiintoisan raportin journalismin tuhosta. Hän luettelee kymmenen yleisintä journalismia koskevaa väitettä, joista ei kannata huolestua. Helsingin Sanomain Säätiön maksama raportti antaa äkkiseltään kuvan, että median murros onkin vain pahaa unta, mutta tarkemmin luettuna väitteistä nimenomaan kannattaa huolestua, ja jopa kovasti. Voiko maailma todella muuttua tuollaiseksi kuin hän kuvailee?

Raportissa esitetään seuraavat 10 väitettä:

  1. kukaan ei maksa journalismista.
  2. verkkomainonnalla ei kustanneta journalismia.
  3. google ryöstää tulot.
  4. sosiaalinen media korvaa journalismin.
  5. lehdet joutuvat ruinaamaan lahjoituksia.
  6. toimittajaksi ei kannata ryhtyä.
  7. objektiivisuus on ohi. 
  8. sisällön napostelu syö lukijasuhteen.
  9. sähköinen kirjanlukija ei yleisty.
  10. toimitukset katoavat.

Tanja Aitamurto on käynyt Yhdysvalloissa keräämässä tietoja journalismin trendeistä. Hän on haastatellut media-alan asiantuntijoita ja tutkijoita sekä vieraillut seminaareissa. Myös lähteisiin hän on tutustunut ansiokkaasti. Kirjallisena työnä raportti on laadukas.

Vaikka muodollisena päätelmänä on, että journalismi on arvokasta ja sitä aina tarvitaan, Tanja Aitamurron raportti antaa kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin hämmentävän kuvan, mihin ollaan oikeastaan menossa. Journalismista tulee kaikkea muuta kuin journalismia. Näyttää siltä, että toimittajat ovat jatkossa informaatioalan sekatyömiehiä, häröilijöitä, jotka eivät tiedä, ovatko he hyväntekijöitä, mainoskauppiaita, puffin kirjoittajia, verkkokauppiaita vai yhteyshenkilöitä.

Journalismi on joutunut internetin alttarille, jossa tuomio on tyly. Sisällöstä ei enää makseta. Mainokset eivät tuota. Niinpä kaiken perusongelmana on, kuka maksaa verkkojournalismin.

Aiemmin mediayhtiöt parjasivat Googlea, joka syö ilmaiseksi niiden sisältöä ja myy mainoksia sivuilleen toisten kustannuksella. Nyt Google on todettu hyväksi partneriksi. Se tuo lukijoita. Ilman isoa hakukonetta mikään media ei voi saada yleisöä ja eikä mainoksia.

Journalisteistako kuratoijia?

Aitamurto arvelee, että journalistisen operaation tehtävä muuttuu informaation tuottajasta ja välittäjästä kuratoijaksi, aggregoijaksi ja syndikoijaksi. Esimerkiksi suuren uutistapahtuman aikaan journalismin tehtävä ei enää ole ainoastaan tuottaa uutta tietoa, vaan kuratoida tietoa verkon sosiaalisista yhteisöistä kuten Twitteristä, esimerkkinään Andrew Sullivanin Daily Dish -blogin
seuranta Iranin rauhattomuuksista kesällä 2009.

Tämä luo lisäarvoa lukijalle: yhteisössään arvostettu kuratoija on suodattanut olennaisen sosiaalisen median melusta. Toimittaja näkee itsensä osana yhteistä maailman jäsennysketjua (co-sense making), jossa yhteisöllä on yhä suurempi rooli.

Yhteisön kanssa kommunikoivat yhteisöjärjestelijät (community organizers), jotka jatkuvasti etsivät uusia yhteisöjä ja yleisöjä, ja tavoittavat heitä yhteisön jäseniksi. Esimerkiksi New Yorkissa pääpaikkaansa pitävässä True/Slantissa on erillinen työtehtävä, jossa työntekijä etsii yhteisöjä ja yleisöjä verkossa.

On ymmärretty, ettei journalismi sinänsä voi luoda yhteisöjä, mutta se voi tavoittaa jo olemassa olevia. Toimittajat ovat myös
itse vastuussa yleisöjen löytämisestä. Liikennedataa seurataan herkeämättömästi, ja toimittajalle jaetaan liikenteestä tietoa reaaliaikaisesti.

Näin tekee esimerkiksi Huffington Post. Yhteisöt huolehtivat itse kommenttien moderoinnista Wikipedian toimintaperiaatteiden tavoin.

Liiketoimintamallina hybridi?

Toiminta rahoitetaan liiketoimintamallilla, joka on todellinen hybridi. Tuloja tulee mainoksista, sisällön syndikoinnista, tapahtumista ja mikromaksuista. Mainostamisessa käytetään integroitua mainontaa. Myös operaation järjestämillä tapahtumilla on sponsoreita. Sisältöä myydään syndikoitavaksi muille julkaisuille.

Lukijat maksavat lisäarvoa tuottavista palveluista kuten syvemmästä datasta mikromaksuin. Aikakauslehtimäisessä sunnuntaipainoksessa on laajoja, narratiivisia keinoja käyttäviä
juttuja. Analyyttiset jutut ovat vastaliike journalismin pikaruoalle, jota tuottavat Demand Median kaltaiset sisältöhikityöpajat. Painoksen mainostulot ovat hyvät.

Toimitus muuttuu verkkokaupaksi?

Toimitus myy erilaisia palveluja kuten sosiaalisen median neuvontaa yrityksille. Tuloja tulee myös verkkokaupasta kuten matkojen ja kirjojen myynnistä.

Verkkokauppa toimii yhteistyökumppanien kuten matkanmyyjä Expedian kanssa, joiden matkoja myydään matkailusisällön yhteydessä. Tällaista yhteistyötä tekee esimerkiksi Los Angeles Times.

Suuremmat tutkivat jutut rahoitetaan joukkorahoituksella. Juttuja tekevät myös säätiöiden ja järjestöjen rahoittamat toimittajat, joiden ulkomaan reportaasimatkoja järjestöt kustantavat. Toiminta on läpinäkyvää: sisällössä kerrotaan, kuinka se on rahoitettu.

Sisältöä sivuille tuottavat bloggaajat saavat tuloja omista tulonlähdekomboistaan, esimerkiksi sosiaalisiin signaaleihin perustuvista ansaintamalleista kuten Kachinglesta.

Tanja Aitamurron raportti löytyy täältä


Paavo Vasala

Yhteiskuntatieteiden maisteri, (tiedotusoppi) Tampereen Yliopisto. Työskennellyt toimittajana sanomalehti Kalevassa kunnes perusti viestintätoimiston 1984. Perustanut 1997 tiedotepalvelu Pressi.comin, jonka STT osti 2004. Perustaja ja osakas sekä hallituksen puheenjohtaja Koodiviidakko Oy:ssä vuodesta 2005. Liiketoimintana digitaaliset markkinoinnin ja viestinnän pilvipalvelut, Viidakko-tuotteet, verkkomedian uutisseuranta Webnewsmonitor.com, Somemonitor.com sekä tiedotepalvelu ePressi.com. Wasala Oy:n kautta toimina viestinnän konsultointi ja yrityskehittäminen, rahoitus. Megalon Finland Oy:n hallituksen puheenjohtaja, verkkokauppa.

Kommentointi

Et ole kirjautunut

Mikali haluat jättää kommentin, sinun tulee kirjautua sisään

EIkö sinulla ole tunnusta? Rekisteröidy tästä


Nimi

Otsikko:

Kommentti: