Media on poliittisille vallankäyttäjille erittäin sensitiivinen sidosryhmä avoimessa yhteiskunnassa. Jos median kanssa ei osaa toimia, häviää varmasti julkisuuspelin. Media toimii ja julkaisee niin kuin parhaaksi näkee.
Diktatuurimaissa, kuten Kiinassa, Venäjällä, Kuubassa tai kymmenissä muissa kehittymättömissä maissa medialla ei ole varsinaista journalistista vapaata roolia. Media on tiukasti poliittisen eliitin talutusnuorassa julkaisten vain päättäjille myötäsukaista tietoa. Tästä kärsii lopulta yhteiskunnallinen kehitys kokonaisuudessaan.
Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump otti julkisesti yhteen johtavien medioiden mm. CNN:n toimittajan kanssa yleisessä tiedotustilaisuudessa. Trump voitti sen erän, kun hiljensi toimittajan kameroiden edessä, mutta häviää seuraavat matsit, koska CNN kykenee murskaamaan lähitulevaisuudessa Trumpin vääjäämättä. CNN ei jätä Trumpia koskaan rauhaan. Maailman suurinta TV-uutiskanavaa ei voi saattaa hiljaiseksi edes Trump.
Suomessa nykyinen pääministeri käy hieman toisenlaista sotaa median kanssa. Hän käyttäytyy hillitymmin, mutta asetelma on kireä. Mediassa ja toimittajakunnassa on syntynyt laaja yhteisrintama pääministerin tyyliä kohtaan, koska toimittajat kokevat pääministerin toimivan vapaata tiedonvälitystä vastaan. Jos pääministeri ei nopeasti muuta kurssiaan, lopputulos tulee olemaan julma.
Suomessa on lukuisia esimerkkejä takavuosilta, kuinka media murskaa poliitikon. Ministeri Suvi Lindén kompastui mitättömään golfkentän tukipäätökseen. Listaan voi lisätä esimerkiksi mediakohuun kaatuneet Kanervan, Vanhasen, Jäätteenmäen, Juhantalon ja jopa Sorsan, joka infokratiapuheillaan antoi tilaisuuden Ahtisaarelle presidenttikisassa. USA:ssa Nixon on kuuluisin median ansiosta kaatunut presidentti.
Toivoa sopii, että media ja toimittajat eivät länsimaissa anna periksi minkäänlaiselle taloudelliselle tai poliittiselle painostukselle, vaikka resurssit ovatkin hupenemassa. Läntiselle oikeusvaltiolle vapaa media on ratkaiseva. Lukuisissa maissa kuten Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Ruotsissa ja useimmissa läntisissä EU-maissa media on edelleenkin instituutio, joka hakee oikeutuksen lukijoilta ja katsojilta eli asiakkailtaan.