Yle Femin ja Yle Teeman yhdistämisellä säästyy varoja, jotka tulisi Viestinnän Keskusliiton mielestä käyttää ensi sijassa Yle-veron alentamiseen. Toiseksi paras vaihtoehto olisi kehittää julkista palvelua tavalla, joka ei heikennä yksityisten mediayritysten liiketoiminnan edellytyksiä.
Audiovisuaalisten aineistojen markkinoilla toimii televisioyhtiöiden ohella myös sanomalehtiä, jotka tarjoavat videosisältöjä osana omaa verkkopalveluaan.
Lehdistön on löydettävä uusia digitaalisia ansaintamalleja pystyäkseen toteuttamaan omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Julkisen palvelun haitalliset kilpailuvaikutukset ovat digitaalisessa kilpailuympäristössä täysin eri luokkaa kuin printtiliiketoiminnassa.
Ylen Areenan tarjonnan laajentaminen lisää kilpailua verkkoyleisöistä. Yksityinen media tarvitsee laajoja yleisöjä sekä mainosmyynnin että maksullisten palveluiden kannalta. Kun julkinen toimija vahvistaa markkina-asemaansa lisäämällä ilmaista verkkotarjontaa, vaikutukset yksityisten toimijoiden kilpailuasemaan ovat haitalliset.
Siirtymän lineaarisesta tv-katselusta verkkoympäristöön tulisi tapahtua markkinaehtoisesti.
Ylen Femin ja Ylen Teeman tarjonta on julkisen palvelun ydintä – palvelua vähemmistökielellä sekä ohjelmia kulttuurista, tieteestä ja taiteesta. Näiden kanavien yhdistäminen yhteen kanavapaikkaan vähentää ohjelmatarjontaa ja heikentää julkista palvelua.
Yleisradio on ainoa toimija, jolla on varaa ja mahdollisuuksia tuottaa laadukkaita televisio- ja radio-ohjelmistoja ruotsin kielellä. Korvaavaa tarjontaa ei synny kaupallisesti.
Julkisen verkkopalvelun personointi on ongelmallinen julkisen palvelun tehtävän täyttämisen näkökulmasta. Personointi liittyy kaupalliseen toimintalogiikkaan, jossa asiakas räätälöi palvelua omien mieltymystensä mukaiseksi ja tuottaa samalla mainosmyyntiä hyödyttävää kohdentamistietoa.
Julkisen palvelun tulisi keskittyä julkisen vallan antaman palvelutehtävän hoitamiseen kustannustehokkaasti. Personoinnista palvelujen kehittämisessä tulisi luopua.