Digitaalinen televisio on Pauliina Tuomen mukaan kutsunut ihmisiä ottamaan osaa TV-tarjontaan niin teknologian, temaattisen sisällön kuin sosiaalisuudenkin kautta. Tuomi jakaa digitaalisen television aikakauden kolmeen vaiheeseen, jotka ovat interaktiivisuuden, osallistavuuden ja sosiaalisen median vaihe.
– Interaktiivisuuden aikakautta määrittävät tekstiviestipohjainen iTV-viihde, eli chatit mobiilipeleineen ja hyperventiloivine juontajineen. Osallistavuuden aikakaudella internet alkoi toimia yhä enemmän TV-lähetysten vastinparina tarjoamalla ekstramateriaalia ja lisäinformaatiota, Tuomi kertoo.
Sosiaalisen median myötä internetin ohjelmakohtaisten keskustelupalstojen luoma sosiaalisuus on Tuomen mukaan siirtynyt live-lähetysten ympärille etenkin Twitterissä. Ajankohtaisen materiaalin jako taas on siirtynyt Facebookiin, jättäen ohjelmakohtaiset nettisivut lähinnä online-arkistoiksi.
– Aikakaudet toki myös limittyvät keskenään, mutta kukin vaihe pitää kuitenkin sisällään piirteitä, jotka ovat erityisiä juuri sille aikakaudelle, Tuomi sanoo.
Television tarkoitus on edelleen viihdyttää
Väitöskirjassaan Tuomi suhtautuu kriittisesti televisiosta käytyihin keskusteluihin ja kyseenalaistaa esimerkiksi sosiaalisen television käsitteen.
– Nykypäivän television on usein katsottu, osittain utopistisestikin, kehittyvän yhä vuorovaikutteisempaan ja sosiaalistavampaan suuntaan. Interaktiivisen TV:n kokeiluja on kuitenkin nähty jo television alkuajoista asti. Sosiaalisen median mukaan tulo ei automaattisesti tee TV:n kuluttamisesta sosiaalisempaa, Tuomi toteaa.
Tuomen mukaan suomalaisen television lähihistoria sisältääkin huomattavasti monisyisempiä kehitysvaiheita kuin keskusteluissa tuodaan esiin.
– Televisio on kehittynyt ja kehittyy koko ajan, kun jakelukanavat ja tavat muuttuvat. Loppupeleissä televisiosisällön rooli tuntuu pysyvän samana. Sen tarkoitus on viihdyttää ja stimuloida katsojia – tapahtui se sitten sohvalla, internetissä, kahvipöytä- tai Twitter-keskusteluissa, Tuomi päättää.