Tiina Raevaara (s. 1979) on Runeberg-palkinnon saanut kirjailija. Vuonna 2011 palkittu En tunne sinua vierellä on novellikokoelma. Raevaara voitti Martti Joenpolven novellikilpailun vuonna 2006. Hänen esikoisromaaninsa Eräänä päivänä tyhjä taivas ilmestyi vuonna 2008. Hän on myös kirjoittanut tietoteoksen Koiraksi ihmiselle sekä romaanin Hukkajoki. Raevaara on koulutukseltaan filosofian tohtori, pääaineenaan perinnöllisyystiede. Nykyään hän työskentelee päätoimisena kirjailijana sekä pitää tiedeaiheista blogia Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.

”Unen ja valveen välissä on painajainen”

Nyt Raevaara on palannut takaisin fantastisen, maagisen ja kummallisen pariin. Ja hyvä niin: harva kirjoittaa oudosta ja uskomattomasta yhtä uskottavasti. Ilahdun: kirjailijan ei ole tarvinnut vääntää kaikkea rautalangasta; hän uskoo, että minullakin on aivot. Mikä mahtava luottamuslause.” -Arla Kanerva, Helsingin Sanomat

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/a1422595859869

”Aivan näin kauheaksi Raevaara ei elämää tee, vaikka käytteleekin romaanissaan hoffmannilaisia kauhuelementtejä taiten. Ja tarinahan kulkee kuin juna. Helsingin kadut ovat sentään tässä unenomaisessa usvassa kulkiessa varsin kauniita ja pittoreskeja. Mikä helpottava kontrasti.” -Anuirmeli Sallamo-Lavi, Keskisuomalainen

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/tiina-raevaara-yo-ei-saa-tulla-paasilinna-2015-239-s/1976726

”Tämän vuoden ensimmäinen uutuuskirja oli jotain ihan muuta kuin mitä olen tottunut lukemaan. Se on hyvä asia.Loppujen lopuksi kirja tuli ahmittua valtaosaltaan yhdessä illassa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos (mutta ei välttämättä ennen nukkumaanmenoa)! “ -Aino-Maria Savolainen, Amman lukuhetki

http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2015/01/tiina-raevaara-yo-ei-saa-tulla.html

“Nöyrä kiitos kirjasta kustantajalle. Ja tietenkin ihanalle kirjailijalle, jolla on selkeästi oma, persoonallinen ja vahva äänensä. Suosittelen kirjaa juuri sinulle, joka et helposti kavahda sitä että pääsi sisälle sukelletaan. Tai sitä, että saat lukea vahvaa, hienoa tekstiä.” -Krista, Lukutoukan kulttuuriblogi