Sain tilaisuuden tutustua Euroopan komission toimintaan ja myös tiedotukseen kuluneella viikolla Brysselissä suomalaisten toimittajien mukana Mediaviikon edustajana. EU on alkanut ottaa huomioon myös uuden median tekijöitä perinteisen median ohella.
EU on palkannut nuoria tiedottajia yhä enemmän, koska heille digitaalisen median ja sosiaalisen median käyttö on luontevaa. Median murros näkyy myös EU:n tiedotustoimissa. Euroopan neuvoston viestintäjohtaja Reijo Kemppinen kertoikin, että sosiaalisen median seuraaminen on heille nyt varsin tärkeää. Erityisesti Venäjän trollit aiheuttavat paljon työtä.
EU ei kuitenkaan ole lähdössä tuottamaan someen vastapropagandaa, koska se ei kuulu demokraattisen sananvapauden periaatteisiin. EU luottaa edelleenkin vapaaseen tiedonvälitykseen ja vapaan median toimintaan. Jos EU lähtisi vastapropagandaan, se samalla tunnustaisi, että Venäjän harjoittama propaganda on hyväksyttävää.
Omille kansalaisilleen suunnattuja toimitettuun sanomaan perustuvia tiedotusvälineitä EU ei lähde tekemään. Tässäkin EU luottaa vapaaseen tiedonvälitykseen. EU tyytyy tarjoamaan tietoja ja järjestämään edellytyksiä vapaalle tiedonvälitykselle, mikä on varmasti oikea valinta.
Twitter on EU:n tiedotuksessa yllättävän merkittävä. Presidentin tiliä seuraa noin 60.000 henkilöä ja tärkeässä uutisvaiheessa jopa 200.000. He ovat kuitenkin toimittajia, vaikuttajia, päättäjiä tai asiantuntijoita. Tavallisen EU-kansalaisen tavoittamiseen Twitter ei vielä yletä.
Myös verkkosivuja EU kehittää ja helpottaa tiedonhankintaa webistä. Tällä hetkellä toimittajat vielä valittavat, että tietoa ei löydy helposti tai sitä ei löydä ollenkaan. EU:n verkkoviestinnässä on siitä huolimatta paljon kehitettävää, esimerkisi mobiililaitteiden käytön osalta. Mielestäni peruskansalaiselle EU:n verkkosivut tai uutiskirjeet, joita ei liiemmin edes ole, ovat ylivoimaisen kankeita hallittaviksi.
EU on muuttamassa asioiden julkisuusperiaatetta aiempaa suljetumpaan suuntaan. Lähinnä faktoista ja päätöksistä kerrotaan. Valmistelu tapahtuu suljetuin ovin. Tämä on toisaalta sääli, mutta yhtäältä ymmärrettävää, koska 500 miljoonan kansalaisen EU:ssa on liikaa veneenkeikuttajia tällä hetkellä. Demokratian toteutumista tämä aiempaa varovaisempi linja ei kuitenkaan estä.
EU:n viestinnällä on kova miettiminen edessään, miten se aikoo saada jatkossa sanomansa läpi kansalaisille. EU on etäinen ja kaukainen, eivätkä sen asiat juurikaan kiinnosta toimittajia. Moniko tietää, mitä suomalaismepit puuhailevat parlamentissa? Aikomus on kuitenkin onnistua, ja ainakin kokemani perusteella EU:lla on myös halua saada viestinsä kuuluville ja kehittää toimintaansa ajan hengen mukana.