Viestintä- ja media-alan ammattilaisena voi pitää hyvänä asiana, että informaation tuotanto ja sen välitys ovat näin keskeisessä roolissa. On aina parempi sotia kynällä kuin aseilla. Itse asiassa sana ”sota” on tiedonvälityksessä ja manipulaatiossa liioiteltu, koska sanan säilä ei lopulta vahingoita ketään.Viestintä on puhdasta vallankäyttöä tässä tapauksessa.

Venäjä on lanseerannut viime marraskuussa Sputniknews-konseptin, johon kuuluvat sekä kahdeksankieliset uutissivustot sekä tänä vuonna käynnistyvät 130 radioasemaa 30 maassa. Huomionarvoista on, että Sputniknews toimii todella ammattitaitoisesti. Sivustot ovat upeat ja sisältönä paljon myös kuvia, videoita ja ääntä. RT eli Russian Today -TV-kanava on toiminut jo usean vuoden saavuttaen melkoisen huomioarvon globaalisti.

Kaikki Venäjän päämediat ja myös ulkomaille suunnatut mediakanavat ovat valtiollisessa omistuksessa. Näin ne palvelevat puhtaasti Venäjän poliittisen nykyjohdon tarpeita. Myös niiden rahoitus on siten kunnossa. Rahat tulevat Kremlistä.

EU:n parlamentti on nyt herännyt ja huolestunut, että läntinen mielipide jää alakynteen Venäjän mediaryntäyksessä. Se haluaa komissiolta parissa kuukaudessa viestintästrategisen sunnitelman, miten EU vastaa Venäjän propagandaan, kuten EU sitä nimittää. EU pelkää, että Venäjä kääntää erityisesti Euroopan itäisten maiden mielipiteet Venäjä-myönteisiksi. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat entiset sosialistiset maat ja Suomi.

EU:n kannalta Venäjän mediasota on vaikea hallita, koska Venäjä käyttää mediaa eri pelisäännöin. Venäjä ei toimi perinteisen sananvapauden nimissä, mihin kuuluu vapauden ohella myös vastuu eli vastuu yleisölle, lakeja kohtaan ja ennen kaikkea vastuu totuudelle. Venäjällä sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa kuten viestin lähettäjä haluaa. Tosin suurelta osalta kansaa tämä vapaus on riistetty.

Venäjä kuitenkin jatkaa viestintälinjallaan EU:n toimista ja erilaista sananvapauden käsitteistä huolimatta. Nykytekniikan ja viestinnän vapauden ajalla Venäjän toimia ei voida estää, eikä ole syytäkään, koska heillä on oma oikeutensa näin yrittää. Ainoa vastalääke on selättää Venäjän propaganda entistäkin paremmalla vastatiedotuksella, jonka tulee perustua läntisiin arvoihin ja periaatteisiin sekä ennen muuta totuuteen ja avoimuuteen. EU ja länsi eivät voi lähteä samanlaiseen propagandaan kuin Venäjä. Läntinen sananvapaus on lähtöisin Antiikin Kreikasta, Sokrateen ajoista. Euroopassa sananvapaus on virallisesti tunnustettu jo Magna Cartassa vuonna 1215, eikä periaatteesta ole luovuttu, eikä tulla luopumaan.

Mitä enemmän informaatiota jaetaan ja mitä laajemmalle se leviää, sitä paremmin rauha säilyy maailmassa. Venäjän propaganda kääntyy lopulta sitä itseään vastaan, ehkä. EU:n haasteena on, että mediasta vastaavat pääosin yksityiset liikeyritykset, eivät juurikaan valtiot. Miten EU löytää vastalääkkeen Venäjälle, on kiintoisa kysymys.

On viime kädessä kuitenkin tosi hienoa, että tiedotusalan ja median ammattilaiset kenraalien sijaan ovat nyt temppelinharjalla, niin idässä kuin lännessä, muovattaessa maailmanpolitiikkaa. Kuten Francis Bacon sanoi: ”Tieto on valtaa.”