Aikakauslehdet pärjäsivät hyvin 1990-luvun alun kansantalouden lamassa ja ylipäätään pitkään paremmin kuin monet muut viestintämuodot paperiviestinnän markkinoilla. Kansantalouden kasvava kehitys nosti aikakauslehtien kysyntää kymmeneksi vuodeksi yhteensä yli 40 prosenttia, mutta se ei riittänyt vastaamaan sähköiseen korvautuvuuteen. Vuonna 2002 tapahtui kasvun hyydyttänyt trendimuutos, ja vuonna 2008 kysyntä kääntyi nopeaan laskuun.
Aikakauslehtien on vaikea kilpailla ilmaista mediatarjontaa vastaan, sama tilanne on myös muilla painetuilla julkaisuilla.
– Paperisen aikakauslehden käyttöliittymän erilaisuutta ja vahvuuksia pitäisi voida entisestään vahvistaa. Kun asiakas on siirtynyt paperista verkkoon, hän ei palaa paperin kuluttajaksi ilman erityisen pätevää syytä. Nuoret puolestaan tottuvat suoraan verkon käyttäjiksi ohittaen suurelta osin koko paperivaiheen, Heikki Nikali toteaa. Itella on tehnyt aikakauslehtien käytöstä oman selvityksensä.
Internetin yhteisöpalvelujen käyttö 2000-luvun alussa pysäytti aikakauslehtien kysynnän kasvun. Nopeaan laskuun kysyntä kääntyi, kun nykyaikaisen sosiaalisen median käyttö yleistyi ja kansantalouden lama rokotti ostovoimaa. Ilman sähköistä kilpailua aikakauslehtiä ostettaisiin tänä päivänä yli kolmannes nykyistä enemmän. Aikakauslehdet ovat ottaneet haasteen vastaan kehittämällä paperilehden rinnalle digitaalisia palveluja.
Kokonaiskysynnän kääntymisen nopeaan laskuun selittää lähes yksinomaan sosiaalisen median käytön yleistyminen ja lukijoiden ajankäytön iso siirtymä lehtien lukemisesta verkon yhteisöllisiin palveluihin. Aikakauslehtien hinta, mukaan luettuna postimaksu, ei ole keskeinen kysyntää ohjaava tekijä, Nikali sanoo.