Yle uutisoi eilen, että oikeusoppineet ovat huolestuneita lobbauksen eli vaikuttajaviestinnän yleistymisestä Suomessa. Uutisissa käytettiin esimerkkinä Miltton Networksia, joka on kuluneen vuoden aikana rekrytoinut useita ministereiden erityisavustajia. Lobbarille maksetaan siitä, että hän ajaa asiakkaan intressiä poliittisten päätöksentekijöiden parissa. Lobbaus on vaikuttajaviestintää, jolla on tarkkaan rajattu kohderyhmä.
Oikeusoppineiden mukaan on ongelmallista, että henkilö voi siirtyä myymään politiikkaan liittyvää osaamistaan kenelle tahansa – suoraan korkeimman poliittisen vallankäytön huipulta. Yritysmaailmassa kilpailijalle siirtyminen ilman karenssiaikaa ei ole tavallisesti mahdollista.
Koska ilmiö on Suomessa uusi, puuttuvat alalta pelisäännöt. Maailmalla lobbausta on harjoitettu ammattina jo pitkään, ja sieltä voi käydä lainaamassa ohjeistuksia. Säätelyyn kuuluu karenssiajan lisäksi esimerkiksi eettistä valvontaa.
Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori piti uutishaastattelussa lobbaustakin ongelmallisempana sitä, että ministeritason poliitikot voivat siirtyä suoraan yksityiselle sektorille päättäjiksi. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry kannattaa sekä pelinsääntöjä lobbaukseen että tämän ilmiön tuomista julkiseen keskusteluun. Pienessä yhteiskunnassa eritasoisten politiikkaan kytkettyjen johtotehtävien kierrättäminen ilman avoimia hakuja ja kilpailuttamista ei toteuta oikeusvaltion ihanteita.
ProCom ry haluaa kuitenkin huomauttaa, että lobbaus kuuluu viestinnän ammattikuvaan. Erityisavustajana toiminut henkilö ei muutu epäeettiseksi siirtyessään ministeriöstä viestintätoimiston palkkalistoille. Yhtä vähän toimittajasta tulee epäeettinen siirtyessään ministeriön tiedottajaksi.
Viestintäalalla on tiukat eettiset toimintasäännöt, jotka pohjaavat kansainvälisiin koodeihin. Kotimaisia yhteisöviestinnän periaatteita päivitettiin viime vuonna. Ohjeistukset muistuttavat muiden ammattiryhmien, kuten journalistien eettisiä ohjeita. Viestintäammattilaisia valvoo myös alan itsesäätely. Jos lobbari tekee jotakin eettisesti arveluttavaa, tekijän sekä toimiston maine saa nopeasti kolhun. Lobbausta luultavasti tehdään pienessä yhteiskunnassa tarkemmin ja eettisemmin kuin muualla. Mainettaan ei ole kenelläkään Suomessa varaa menettää, ei edes rahasta.