Julkisen sanan neuvoston mukaan lakiesitykseen on jäänyt EIT:n ja suomalaisen oikeuskäytännön välisen tulkintaeron mahdollistava ristiriita, jonka takia Suomi saattaa saada vastaisuudessakin osakseen kiusallista kansainvälistä huomiota. Kun rikoslain muutosesityksen yksi keskeinen tarkoitus on yhdenmukaistaa suomalaista oikeuskäytäntöä EIT:n kanssa, kahden vuoden vankeusrangaistuksen mahdollisuuden jättäminen rikoslakiin törkeissä yksityiselämää ja kunniaa loukkaavissa tapauksissa toimii tätä tarkoitusta vastaan.
EIT pitää vankeusrangaistuksen uhkaa sananvapauskysymyksissä mahdollisena vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Rikoslain uudistusesitys lähtee taas siitä, että kahden vuoden vankeusrangaistuksen uhka säilyisi lainsäädännössä sakkorangaistuksen rinnalla normaalina maksimirangaistuksena. Vankeusrangaistuksen tarpeellisuutta perustellaan muun muassa poliisin tutkintamahdollisuuksilla (kotietsintä), pelotevaikutuksella ja sillä, että vankeusrangaistus tulee käytännössä kyseeseen erittäin harvoin. Uudistettuun rikoslakiin on vielä määrä kirjata rangaistavuutta rajoittava säännös, jossa määritellään, millaisia viestejä laki ei koskisi.
Olen samaa mieltä JSN:n kanssa, että vankeusrangaistuksen mahdollisuus sanankäytön ja mielipiteiden takia sopii erittäin huonosti länsimaisen demokratian sananvapausperiaatteisiin. Ohjeistus ja sivistysvaltion normaalit etikettisäännöt ovat riittäviä keinoja suitsimaan holtitonta kirjoittelua ja kuvaamista. Lain tiukentaminen vaarantaa yhteiskuntakehitystä siten, että moni toimittaja ei enää jatkossa uskalla kirjoittaa mitään epämieluista julkisuuden henkilöistä vankilatuomion pelossa.
Liian tiukkapipoisten median urhiksi joutuneiden kannattaa muistaa vanha suomalainen sanonta: ”Ei haukku haavaa tee”.