Sananvapaus toteutuu parhaimmin anglosaksisissa maissa, joissa yksilönvapaus on kaikkein pisimmälle kehittynyt. Lehdistön ja muun median sananvapaus on koskematon. Niinpä ei ole ihme, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat jo kauan olleet sekä sivistyksen ja tieteen että talouden vetureita maailmassa.
Sananvapauteen muun muassa kuuluu, että jokainen saa perustaa median, jos haluaa. Vapaassa maassa valtio ei sekaannu tiedonvälitykseen. Huhtikuisella Yhdysvaltain matkallani katselin televisiota, jossa oli lukuisia keskenään kilpailevia kanavia. Joukossa oli myös laadukkaita dokumenttipohjaisia kanavia, jotka elävät yhtä lailla kaupallisin perustein kuin valtioiden ylläpitämät. Kaupallisuus ei merkitse heikkoa laatua, vaan päinvastoin se takaa, että huonoa ohjelmaa ei sallita.
Vain joka kuudes maailman kansalainen saa nauttia edes jonkinasteisesta sananvapaudesta. Kiina, Venäjä, Turkki ja monet muut käytännössä diktatoriset maat ovat sensuurivaltioita, joissa viranomaiset ja poliitikot valvovat mitä media ei saa kertoa kansalle. Myös toimittajien lahjonta on niin yleistä, että median luotettavuus on kyseenalaista.
Suomi kuuluu yleisen käsityksen mukaan sananvapauden kärkimaihin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on kuitenkin antanut Suomelle lukuisia huomautuksia sananvapauden rajoittamisesta oikeusistuimien päätöksillä. Meillä elää sitkeästi autoritäärinen ajatus, että kansaa kuitenkin pitää holhota ja mediaa vahtia, jotta asiat pysyvät järjestyksessä.
Median sananvapaus on Suomessa onneksi olemassa. Mutta vielä jokin aika sitten tasavallan presidentti komensi lehtien päätoimittajat luokseen kertoakseen, mitä Neuvostoliitosta ei saa kirjoittaa ja mitä olisi parasta kirjoittaa, tai muutoin käy kalpaten. Sodan jälkeen Neuvostoliiton aikana Suomessa oli vain nimellinen sananvapaus.
Suomessa sananvapaus on kuitenkin jossain määrin huteraa median kilpailun puutteen takia. Valtio ylläpitää miltei monopolisesti Yleisradiota, joka voi harjoittaa kaupallisen median kanssa kilpailevaa toimintaa kansalaisilta väkipakolla kerätyillä rahoilla. Yleisradion nykyinen asema on vastoin läntistä demokraattista käsitystä ja koko yhtiö pitäisi purkaa, koska se johtaa sensuuripohjaiseen yhteiskuntaan.
Suomen toinen suuri monopoli Helsingin Sanomat on joutunut Internetin takia vaikeuksiin. Yhtiö on historiallisesti ilmoittanut tehneensä tappiota alkuvuonna. Kun ajatellaan puhtaasti vapaan kilpailun kannalta, Hesarin kutistuminen ja kenties pian loppuminenkin, on tervetullut ilmiö. Hesari on ollut liian mahtava ja dominoiva taloudellisesti ja poliittisesti. Asemansa turvin se on käyttänyt valtaa, joka on vääristänyt Suomea monellakin tapaa.
Sananvapaus Suomessa lisääntyy jatkossa. Nettiaikakaudella syntyy uusia medioita ja viestintäkanavia, jotka oikeasti kilpailevat keskenään. Tämä antaa uskoa Suomen terveelle tulevaisuudelle. Kuulumme joka tapauksessa YK:n tilastoissa sananvapauden eliittimaihin.