– Käyttäjäkeskeisyyttä sekä käyttäjän ja palvelun suhdetta tulee sosiaalisen median palveluissa ajatella uusiksi, Mikael Johnson kehottaa tuoreessa väitöskirjassaan.

Käyttäjäkeskeisyydestä tuli ohjelmistosuunnittelun trendi 1990-luvulla, kun palveluita räätälöitiin yritysten tarpeisiin. Nykyisissä sosiaalisen median palveluissa käyttäjien ottaminen osaksi suunnittelua on tärkeämpää kuin koskaan. Yritysmaailman ja työelämän vaatimuksiin luodut suunnittelukäytännöt eivät kuitenkaan enää Mikael Johnsonin mukaan tavoita todellisuutta, jossa uusia sosiaalisia palveluita käytetään.

Johnson on tutkinut Habbo Hotel -verkkopalvelua, joka on kymmenessä vuodessa noussut maailmanlaajuiseen suosioon. Habbo on sosiaalinen peliympäristö, jossa käyttäjät voivat luoda itselleen virtuaalisen hahmon, seurustella ja käyttää Habbo-hotellin palveluita yhdessä muiden käyttäjien kanssa.

 

Habbo Hotel, photo Sulake

 

Habbon luonut suomalainen ohjelmistoyritys Sulake ei ole Johnsonin mukaan läheskään aina noudattanut kehitystyössään käyttäjäkeskeisen suunnitteluun vakiintuneita toimintamalleja. Se on luonut silti palvelun, jota käyttävät miljoonat ihmiset kuukausittain.

– Sosiaalisen median palvelujen kehittäminen on toki projektiluontoista, mutta se perustuu jatkuvalle dialogille käyttäjäyhteisöjen kanssa. Käyttäjien toiminnasta palveluun jatkuvasti kasautuva tieto on otettava huomioon, samoin palvelun aiemmat kehityskierrokset. Suunnitteluavaruus ei sulkeudu yksittäiseen projektiin, Johnson muistuttaa.

Käyttäjän ja kehittäjän välinen sosiaalinen etäisyys suunnittelun ohjenuoraksi

Käyttäjäkeskeisestä suunnittelua ohjaamaan on luotu monia standardoituja malleja. Johnsonin mukaan ne istuvat kehnosti sosiaalisen median ympäristöön. Habbon menestyksekästä suunnittelutyötä on määrittänyt pikemmin muuttuva sosiaalinen etäisyys kehittäjien ja käyttäjien välillä, Johnson tulkitsee väitöskirjassaan.

 – Habbo suunniteltiin alun perin kehittäjien ja heidän kavereidensa omaan käyttöön. Pian teinit ottivat pelin omakseen ja valtasivat sen, ja kehittäjät joutuivat marginaaliin käyttäjinä.

Kun Habbon ja Sulakkeen liiketoiminnat vähitellen kasvoivat ja muuttuivat globaaleiksi, suunnittelussa tarvittavaa tietoa käyttäjistä ei enää saanut vain palvelun käyttöä seuraamalla. Tarvittiin käyttäjätutkimuksia, käyttökokemusten testausta, paneeleita ja fokusryhmiä sekä markkinatutkimuksia. Nyt Sulake louhii tietoa käyttäjien toiminnasta palvelun lokiin jäävästä datasta.

– Sosiaalisen median palveluissa käyttäjälähtöisyys syntyy palvelussa toimimisesta ja jatkuvasta sisällön tuottamisesta ja muokkaamisesta. Jäljet, joita käyttäjät jättävät palveluun, ovat suunnittelussa hyödynnettävää palautetta.

Siten myös etäisyyttä käyttäjän ja kehittäjän välillä voidaan kuroa umpeen.

– Kehittäjien ja käyttäjien välillä käydään hidasta ja hienovaraista dialogia palvelun ominaisuuksien ja tekniikan lävitse. Suunnittelua ei määrää yksin kehittäjä eikä käyttäjä, vaan palvelun ja käyttäjän välinen muuttuva suhde.

Johnson korostaa, että kehittäjien ja käyttäjien välisen etäisyyden määrittäminen on jatkuva haaste, koska niin suunnitteluorganisaatiot kuin käyttäjien yhteisöt muuttuvat alati.

– Sosiaalisessa mediassa käyttäjien toiminta kuvaa itse itseään. Kehittäjien tulee säilyttää tuntuma siihen.