Iso-Britannian hallituksen toimeksiannosta Lordi Justice Levenson on tehnyt ehdotuksen itsesääntelyelimen muodostamisesta, jotta Sun-lehden kaltaiset skandaalit eivät enää toistuisi ja journalismi pysyisi totuudellisena.
Lopullista varmuutta elimen toimintatavasta ei kuitenkaan vielä saatu, koska lehtien päätoimittajat hyväksyivät Levensonin ehdotuksen 47 kohdasta vain 40. Päättämättä jäi kysymys, tarvitaanko sääntelyelimelle vielä lisäksi jokin viranomainen valvomaan elimen työtä. Arvostelijat ovat ehtineetkin jo todeta, että elimellä on vähemmän hampaita kuin satavuotiaalla ukrainalaisella muorilla.
Lehdistön itsenäisyys ja sananvapaus ovat pyhiä asioita Isossa-Britanniassa. Lopputulema saattaa ollakin, että sääntelystä tulee vain eettinen muistuttaja, jos jokin lehti menee journalismissaan liian härskiksi. Hyvä näin, koska lehdistöä ei saa valvoa kukaan vapaassa maassa. Lehdistön eräänä tehtävänä on toimia vallankäyttäjien arvostelijana ja tarkkailijana. Minkäänlaista riippuvuussuhdetta poliittisiin päättäjiin ei voida sallia.
Lehdistön kannalta valvontaa olennaisempi kysymys on, miten saadaan valloilleen päässyt nettikeskustelu sivistyneisiin uomiin. Toinen haaste on, miten hankitaan nettimediasta riittävästi maksuja, jotta nettijournalismi voisi toimia laadukkaasti. Niin Iso-Britannian kuin muidenkin maiden hallitusten tulisi tähän kiinnittää huomiota. Kolmas haaste on saada Internet kaikkialla maailmassa vapaaksi valtion sisältökontrollista. Kiina ja monet Aasian muut maat rajoittavat netin sananvapautta rajusti. Uusimpana vapauden riistäjänä on Dubai, jossa nettisensuurin avulla pidetään jatkossa kansaa pimennossa.
P.S. Kirjoitin tämän tekstin 7. joulukuuta pienessä kahvilassa Lontoossa Waterloon kaupunginosassa. Sain käyttööni ilmaisen Wifin kahvikupposta ja voisarvea vastaan. Kahvilassa kukaan ei lue lehtiä, sen sijaan kännykkää räpsyttelevät lähes kaikki juttelun lomassa. Tulee mieleen, mihin oikeastaan lehdistön sääntelyä tarvitaan, kun lehtiä ei juuri kukaan tunnu enää lukevan? Edes maanalaisessa ei näe lehtien lukijoita, vaikka Evening Standardia jaetaan ahkerasti maksutta joka kadun kulmassa.