”Syitä kustantamon perustamiseen oli kaksi. Ensinnäkin olin tietokirjailijana seurannut riittävän pitkään isojen kustantamojen toimintaa. Päätin heittää itselleni haasteen: Pystynkö tekemään itse paremmin ne asiat, joita olin aiemmin hanakasti arvostellut”, kertoo Raninen.
”Käynnistäjänä toiminnalle olivat myös tuotekehitysopinnot. Opintojen edetessä alkoi tuntua entistä kiehtovammalta ajatukselta käyttää kirja-alalla kertynyttä ammattitaitoa uudella tavalla. Olin tehnyt alalla siihen asti kaikkia muita töitä, mutta en toiminut itse kustantajana.”
Vuodessa Texthousen ”talliin” on tullut kirjailijoita, joista neljän kirjoja on jo myynnissä. Parhaiten ovat myyneet omaelämäkerta Töllin tyttö, jossa katsellaan suomalaisin silmin Neuvosto-järjestelmää sisältä päin, sekä järvenpääläisen kirjoittajanimimerkin Samuel Monkin vauhdikas toimintatrilleri Palkkatappajan päiväkirja.
”Jokaisen kirjan valmistumisprosessi ja lukijakunta ovat erilaisia ”, Raninen sanoo. ”Töllin tyttö on kirjoittajansa ainoa kirja, hänen erikoisen elämänsä tarina, ja oli tosi mielenkiintoista käydä tapaamassa Eila Kalininaa Nivalassa. Samuel Monk taas ajattelee kirjansa tulevan trillerisarjan ensimmäisenä osana. Hän on perustanut Monkille Facebook-sivut, ja kirjan myyntiä vauhditetaan mustilla t-paidoilla.”
Ensi vuonna on luvassa mm. suomalainen purjehdussanasto, klassinen dekkari ja saamelaista mytologiaa. Vai olisiko uuden kustantamon kannattanut erikoistua yhteen kirjallisuudenlajiin tai aihealueeseen? ”Texthouse on erikoistunut hyviin tarinoihin”, vastaa Raninen. ”Käytämme slogania Jotta parhaat tarinat tallennettaisiin kirjoihin. Missionamme on myös parantaa paikallishistoriikkien, omaelämäkertojen ja kyläyhdistysten julkaisujen toimituksellista ja graafista laatua ja näin lisätä niiden arvostusta. Olen itse edelleen myös toimittaja, ja kokoan parhaillaan todella kiehtovia muisteluita Palojoelta, Aleksis Kiven naapurustosta.”