Journalistien huolen kyllä ymmärtää, koska saneeraukset tulevat jatkumaan. Mainostajien tuorein barometri lupaa todella ankeita näkymiä printtimedioille. Mainonta supistuu reippaasti. Verkkomedioissa mainonta kasvaa, mutta niiden vaikutus on vielä valitettavasti vähäinen lehtitalojen talouteen.
Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen sanoo, että lehtitalot harjoittavat saneerauksillaan sadonkorjuuta niin kauan kunnes toiminta loppuu kokonaan. Toisaalta on kysyttävä, mikä olisi toinen vaihtoehto? Eikö kuitenkin hengissäpysymistä kannata jatkaa mahdollisimman pitkään.
Journalistiliiton hallituksen mukaan maakuntalehtien sisältö on heikentynyt, koska tiettyyn erikoisalaan keskittyneitä toimittajia ei enää ole. Kaikki kirjoittavat kaikesta, ja painotukset ovat mieluimmin viihteellisiä kuin asiallisia. Journalistiliitto on oivaltanut asian oikein.
Suoraan sanottuna ihmettelen, miksi sanomalehdet ovat muuttaneet linjansa viihteelliseksi, ikään kuin teennäisen nuorekkaiksi. Täysin vähäpätöisestä aiheesta saattaa ilmestyä koko sivun otsikko kuvineen, ja vastaavasti jokin uutiskriteereiltään arvokas tieto kuitataan yhden palstan maininnalla. Lehdiltä on suhteellisuuden taju karkuteillä. Olen kuullut joidenkin maakuntalehtien vetäjien todenneen, että ”koska Seiskalla on paljon lukijoita, myös meidän lehtemme tulee olla Seiskan linjoilla”. Ei kai medialiiketoimintaa voi näin yksinkertaisesti hoitaa.
Jos sanomalehti aikoo säilyttää edes jonkinlaisen aseman, siltä edellytetään laatua ja mahdollisimman kovia ja kiinnostavia uutisia, jotka täyttävät uutiskriteerit laajasti. Oletetulle nuorelle lukijakunnalle suunnattu viihdelinja kannattaa jättää pois, koska nuoret eivät lue enää lehtiä. Heitä ei heppoisella kosiskelulla saa lehtiä lavaamaan kuitenkaan. He lukevat vain nettiä ja katsovat telkkaria.
Sanomalehtien tilaajat ovat varttuneita, lehteensä tottuneita lukijoita. He vierastavat uutta seiskamaista linjaa. He ovat myös valmiita luopumaan lehdestään, koska se ei enää täytä heidän toiveitaan. Lehdet tekevätkin oman maalin luullessaan saavansa uusia lukijoita nuorista keveällä tarjonnallaan.
Kalevan päätoimittaja Markku Mantila, joka on valittu World Editors Forumin hallitukseen, toteaa, että sanomalehdet kuuluvat nyt rakennemuutostoimialaan. Digitaalisuudesta on keksittävä jokin ansaintamalli, joka paikkaa printin kutistumisen. Hän on huolissaan sananvapauden puolesta lehtien kadotessa mediamaailmasta. Siinä hän on enemmän kuin oikeassa. Sosiaalisen median tai nettipalstojen vaikutus yleiseen mielipiteeseen toteutuu tällä hetkellä vain yksittäistapauksissa. Yhteiskunnallisia, taloudellisia tai poliittisia asioita netissä ei juurikaan käsitellä niin syvällisesti kuin lehdissä. Ihmiset vierastavat politiikkaa somessa. Kuka jatkossa vastaa riippumattomien lehtitalojen yhteiskunnallisen vahtikoiran tehtävästä?