Maksumuurin käyttö on kuitenkin Hesarissa ilmeisesti vain osittaista. Osa aineistosta on vapaasti luettavissa.

Suomessa Kauppalehti on siirtynyt alkukesästä osittaiseen maksumuuriin, mistä saadaan kuulla kokemuksia vasta syksyn kuluessa. Maakuntalehdistä Keskisuomalainen on kokeillut maksumuuria, mutta sen tulokset lienevät varsin laihoja.

Maksumuuri on ollut käytössä Yhdysvalloissa talouslehti Wall Street Journalissa jo vuosikymmenen ajan. Tulokset ovat hyviä. Myös brittiläinen Financial Times on siirtynyt maksullisuuteen. Samaan aikaan kun paperilehden levikki laskee jatkuvasti reippaasti, digitaalisen version tilaukset ovat lisääntyneet. Nyt FT:n printin levikki on noin 600.000 ja digiversion reilu 300.000, missä on huhti-kesäkuussa kasvua 31 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta. FT.fi tuottaa voittoa.

Talouteen ja muuhun erikoisalaan keskittyneet julkaisut voivat siis pystyttää maksumuurin saadakseen tuloja. Niiden tarjoama sisältö on sen verran ainutlaatuista ja monien työssä tarpeellista, että sisällöstä kannattaa maksaa. Näiden julkaisujen tulevaisuus näyttää valoisalta, toistaiseksi.

Mediayrittäjä Rupert Murdoch on innokkaasti ajanut maksumuuria lehtiinsä. Nyt hän on perääntymässä mm. New York Postin osalta iPadissa. Syynä lienee se, että sisältö ei sittenkään ole riittävän arvokasta ja iPad on erilainen jakelukanava ansaintalogiikaltaan kuin nettiselain. Uudet teknologiset sovellukset voivat vielä muuttaa pelikenttää olennaisesti varsin nopeastikin.

Maksullisuuden on käynnistänyt myös perinteinen New York Times, joka on pahassa ahdingossa paperilehdellään. Yhtiö on saanut maksullisia asiakkaita ilmeisesti noin 100 miljoonan dollarin edestä, mutta se ei paljon auta, kun tulojen tarve on moninkertainen, jotta lehti selviää jatkossa. Yleislehtenä NYT:n aineisto ei ole varsinaisesti uniikkia, joten sen kilpailutilanne on erittäin vaikea.

Maksumuureja ovat alkaneet pystyttää myös monet muut johtavat sanomalehdet eri puolilla Yhdysvaltoja. Vasta hieman myöhemmin nähdään, onko näistä toimista lehtitalojen pelastajiksi.

Yleisten sanomalehtien maksumuurien haasteena on juuri sisällön yleisyys. Miksi maksaa esimerkiksi Hesarille uutissisällöstä, joka on löydettävissä hetkessä ilmaiseksi mm. Yleisradiosta, Uudesta Suomesta, MTV3:sta? Lisäksi STT levittää nopeasti uutiset myös kymmenille muille ilmaisille nettisivustoille. Täytyy lisäksi huomata, että radio ja televisio lähettävät varsin taustoittavia uutisia ja ajankohtaisohjelmia runsaasti.

HS:n maksumuuri on todella haasteellinen, enkä jaksa uskoa, että HS:n nykyisen, entisestäänkin viihteellistyneen sisällön takia maksullista nettiversiota kannattaa ostaa. Niin uniikkia sisältöä, että HS päihittäisi esimerkiksi Yleisradion, ei yksinkertaisesti uutisrintamalla ole olemassa. Suomessa markkinatilanne on erilainen kuin niissä maissa, joissa verovaroilla ei kustanneta journalistista tiedonvälitystä. Jos HS palaa täysin heavy usereita palvelevaksi laatulehdeksi, ostajia saattaa ilmaantua, mutta silloin sisältö on ihan muuta kuin nykyisessä Hesarissa.

Kauppalehden kuitenkin oletan menestyvän, koska sen sisältö on riittävän painavaa ja erikoista liike-elämää seuraaville lukijoille. Taloussanomien kepeä ja puolihuolimaton talousuutisointi on vain eduksi Kauppalehden etenemiselle.