Uudistus noudattelee ajan henkeä eli sisältöä jaetaan kaikkiin mahdollisiin päätelaitteisiin. Liiketoimintalogiikkaa ei kuitenkaan ole mietitty loppuun saakka. Mainoksia digiversiossa ei ole ollenkaan. Se on perin kummallista liiketoimintaa pörssiyhtiössä. Mitä HS:ssä oikein ajatellaan, kun mainostajia ei haluta palvella eikä kuluttajiakaan mainosten lukijoina? Lehteä selatessa tuli tunne kuin olisi katsellut entisaikojen Pravdaa.

Di­gi­leh­den si­säl­tö aset­tuu tie­to­ko­neel­le ja mat­ka­pu­he­li­mel­le näy­tön koon mu­kaan. Teknisesti käytettävyyden kokemus on kohtuullinen. Visuaalisesti etusivu näyttää kuitenkin ahtaalta, ja varsinkin mustassa pohjassa olevat otsikot tuovat raskaan vaikutelman.

Lu­ki­joi­den toi­vees­ta Di­gi­leh­des­tä nä­kee suo­raan myös HS.fi:s­sä jul­kais­tut uu­sim­mat uu­ti­set ja uu­tis­ten päi­vi­tyk­set.

Di­gi­leh­den ti­laa­ja voi jat­kos­sa ja­kaa Hel­sin­gin Sa­no­mien jut­tu­ja so­siaa­li­sen me­dian kaut­ta ys­tä­vil­leen. Ja­ka­mi­nen on­nis­tuu suo­raan ar­tik­ke­lis­ta. Jae­tun ar­tik­ke­lin lu­ke­mi­seen ei tar­vi­ta eril­li­siä tun­nuk­sia tai Di­gi­leh­den lu­kuai­kaa. Jut­tu­jen ja­ka­mi­nen on mah­dol­lis­ta myös säh­kö­pos­tit­se. Näin tuttavien ei tarvitse maksaa tilauksista erikseen. Onkohan tämäkin jotain uutta filantrooppista, ei-kaupallista journalismia, jonka liiketoimintaviisautta en ainakaan minä käsitä?

Di­gi­leh­den etu- ja osas­to­si­vu­ja voi se­la­ta kir­jau­tu­mat­to­ma­na käyt­tä­jä­nä, mut­ta ar­tik­ke­lien lu­ke­mi­nen vaa­tii lu­kuai­kaa. Lu­ku­oi­keu­den Di­gi­leh­teen voi os­taa suo­raan ver­kos­ta.

HS.fi:n käyt­tö on edel­leen kai­kil­le käyt­tä­jil­leen il­mais­ta. Tämä palvelu riittääkin monille, koska nettiversiossa on suurin piirtein samat uutiset ja ainakin kaikki tärkeimmät.

Di­gi­leh­ti jul­kais­taan ver­kos­sa jo­ka aa­mu kel­lo 5:een men­nes­sä, ja se si­säl­tää leh­den kaik­ki osas­tot.

Hel­sin­gin Sa­no­mia voi yhä lu­kea myös nä­köis­leh­te­nä.