Hesarin päätoimittaja Riikka Venäläinen toteaa tabloidia käsittelevässä verkkojutussa useampaan kertaan, että muutoksen tavoitteena on tehdä vastaisku levikin laskulle. HS:n levikki ja lukijamäärät alenevat nopeasti. Mainosten hinnat ovat pysyneet kuitenkin korkealla. Tabloid-koolla lehti pystyy perustelemaan korkeita hintojaan – mutta vain jonkin aikaa.
Tabloidin mainosten hinnat muuttuvat modulipohjaiseksi, joten hinnoittelun perusteet ikään kuin hämärtyvät millimetrihinnoitteluun verrattuna.
Kalevan päätoimittaja Markku Mantila on harmissaan Hesarin muutoksesta, koska nyt myös Kaleva, kuten muutkin kotimaan sanomalehdet, pakotetaan tabloid-kokoon. Mainokset tehdään standardikokoon, eikä kukaan voi olla poissa johtavasta käytännöstä.
Mantilan mukaan tabloidista ei ole ollut hyötyä lehdille. Levikit eivät ole nousseet eivätkä mainostulot kasvaneet tabloidin seurauksena. Miksi sitten muutokseen pitäisi lähteä, hän ihmettelee aivan perustellusti.
Sanoman Ilta-Sanomat ilmestyy tabloidina, mutta sen painosmäärät ovat laskeneet siitä huolimatta. Lehden koolla siis ei voida perustella painosmäärää.
Minä en pidä tabloidista. Miellän tabloidin aina sensaatiohakuisuuteen ja skandaaleihin, koska perinteisesti tabloidisoituminen on tarkoittanut irtaantumista laatujournalismista. Jo vuosikymmeniä sitten Euroopan tabloid-lehtiä nimitettiin bulevardilehdiksi. Niitä myytiin kaduilla kirkuvin otsikoihin humpuukisisällöllä. Näin on pääsääntöisesti edelleenkin tilanne.
En tarvitse tabloidia, kuten eivät muutkaan seuraamani lajitoverit, bussissa tai lentokoneessa. Niissä luen älypuhelinta, iPadia tai kirjaa, jotka ovat tuhat kertaa kätevämpiä kuin paperiset lehdet.
Kotona sen sijaan aamukahvipöydässä tai nojatuolissa selaan mieluusti broadsheet-kokoista Hesaria tai Kalevaa. Niissä jutut, kuvat ja mainokset ovat hyvin esillä ja painotukset kohdallaan.
Kun kauan sitten opiskelin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia, lehdistöhistorian tunneilla opetettiin, että tabloid-kokoon siirtyminen on aina tarkoittanut lehden lopun alkua. Tabloid-polun päässä on vain kuolema. Näitä esimerkkejä riittää, mistä Uusi Suomi on tunnetuin tapaus. Ajat eivät ole muuttuneet niin paljon historian saatossa, että nyt tabloidilla olisi jotenkin parempi asema kuin ennen.
Hesari tietenkin tekee itsenäisesti päätöksensä. Valitettavasti ratkaisulla on paljon seurausvaikutuksia koko toimialalle. Toimialan talous on vielä hyvä, mutta kriisin merkit ovat ovella. Tabloidisoituminen lisää sijoittajien epäuskoa printtiyhtiöihin.
Aion kuitenkin jatkossakin tilata ja lukea Hesaria, vaikka se olisi kuinka pikkuruinen, sillä journalistisesti se on varmaan tulevaisuudessakin mielenkiintoinen tiedostusväline, ja pitänee sisältönsä laadukkaana. En siitä huolimatta uskalla sijoittaa euroakaan Sanoman osakkeisiin.