Tällä hetkellä kustannusalalla ei ole tarpeeksi digitaalista
osaamista vastaamaan ajan tarpeisiin ja ehkä siksi mörköjä ja fobioita
on riittämiin – pelkoa, jonka taustalla tuntuu olevan vankka
epäluottamus siihen, että nämä jo mainitut kirja-alan ydinosaamisalueet
eivät riitä saattamaan maailmaan hyviä kirjoja. Kyllä ne riittävät, hän sanoi.
Muut kirja-alan kovan ytimen muodostamat osaamisalat eli
kirjoittaminen, editoiminen ja kääntäminen voivat yhtä hyvin. Nämä kirja-alan perusasiat
eivät ole pohjimmiltaan muuttuneet eivätkä muutu: tarinoita luodaan yhä
samalla tavalla kuin ennenkin, kirjoja editoidaan yhä kuten ennenkin,
niitä käännetään ja tarinoita luetaan kuten ennenkin, yksikään näistä
asioista ei ole kokenut metamorfoosia ja muuttunut vaikkapa
riippuliitämiseksi tai kananmunien keittämiseksi, Sofi Oksanen sanoi.
”Minun työni ydin eli kirjoittaminen on ihan samaa kuin kahden sadan
vuoden takaisilla kollegoillani ja tähän ytimeen kuuluvat ongelmat ovat
ihan samoja, kuten fiktiivisten henkilöiden luonteenpiirteiden
hahmotteluun liittyvät. Tulevien sukupolvien kirjailijat miettivät
samoja ongelmia kuin minä: mikä on tarinalle paras nimi, pitäisikö
päähenkilön menettää rakkautensa vai saada sydämensä valittu, tai onko
tämä tai tuo metafora luonteva tai keinotekoinen. Mikäli jokin genre
sattuisikin muuttumaan tai muovautumaan lukumakujen tai –
käyttöliittymien myötä, mitä sitten? Kirjallisuus kehittyy ja muuttuu
maailman myötä ja on aina tehnyt niin ja niin syntyi muutosten myötä
myös tämän päivän suosituin genre, romaani. Sen sijaan kustannusalalla
tietyt ydinosaamisalueet ovat viime aikoina tupanneet jäämään
seinäruusuiksi.”