Yleisradion A-Suubi on saanut huomautuksen huonosta journalismista. Moitteet tulivat toimittaja Tiina Salumäen tekemästä pikavippijutusta, jossa hän jätti valtakunnansyyttäjälle tutkintapyynnön pikavippiyhtiöiden toiminnasta. Krp piti tutkintaa aiheettomana, mutta Yle vaikeni asiasta, eikä puhdistanut yrityksen mainetta, vaikka se ei ollutkaan syyllistynyt rikokseen.
A-Studio käsitteli 23.1.2008 ns. pikavippejä ja niiden korkoja. Jutun ydin oli se, että pikavippien korot ovat kohtuuttoman korkeita ja että pikavippiyritykset mahdollisesti syyllistyvät koronkiskontaan.
Valtakunnansyyttäjän virasto antoi kantelun mukaan asian Keskusrikospoliisin tutkittavaksi. Krp päätti 5.12.2008 yksiselitteisesti, että pikalainoja myöntävät yritykset eivät ole syyllistyneet koronkiskontaan. Tämä päätös annettiin luonnollisesti myös ohjelman toimittajalle. Kantelija on odottanut ja muutamaan kertaan myös puhelinvastaajaan muistuttanut toimittajaa lupauksesta, jonka mukaan asiaa seurataan.
Kantelijan mielestä toimituksen tulisi omaehtoisesti viedä jutun uutisointi loppuun eikä jättää sitä epämääräisesti ilmaan – vielä siten, että pahin epäilyksen varjo jäi leijumaan juuri OPR-Vakuuden ylle. Kantelija oli ainoa pikalainoja myöntävän yrityksen edustaja, jota jutussa haastateltiin. Toimittajan tekemä tutkintapyyntö uutisoitiin sekä Ylessä että muissa medioissa laajasti.
JSN:n mukaan työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9).
Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen (JO 35).
Julkisen sanan neuvoston mielestä tutkintapyyntö viranomaiselle on Journalistin ohjeissa tarkoitettu poikkeuksellinen tiedonhankintamenetelmä, jota voi käyttää, jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voi muutoin selvittää. Lukijoilla, katsojilla ja kuuntelijoilla on oikeus tietää tutkintapyynnöstä viimeistään sen avulla saatuja tietoja julkaistaessa.