Tutkimuksessa haastateltiin kuuttakymmentä suomalaista päättäjää eri yhteiskuntasektoreilta ja analysoitiin 419 päättäjän
antamia vastauksia median valtaa koskevaan kyselyyn. Lisäksi tutkittiin media-aineistoja.
Haastatteluissa ja media-analyyseissä käytettiin esimerkkeinä kuntien hoitohenkilöstön vuoden 2007 palkkakiistaa,
hanketta innovaatioyliopiston perustamiseksi sekä kysymystä poliisin valtaoikeuksista erityisesti vuonna 2006 järjestetyn Smash Asem-mielenosoituksen yhteydessä. Tutkimuksen rahoitti Helsingin Sanomain Säätiö.
Mediajulkisuus on monille päättäjille keskeinen toimintaympäristö, ja ratkaisuja tehtäessä yleensä mietitään tarkoin, miten niistä kerrotaan julkisuuteen. Päättäjät kuitenkin kielsivät, että media voisi juurikaan vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä lopulta tehdään.
Siihen vaikuttavat enemmän päätöksenteon osapuolten muut valtaresurssit sekä päätöksenteon vakiintuneet pelisäännöt. Haastateltujen näkemyksen mukaan esimerkiksi hoitajien palkkakiistassa syksyllä 2007 mediajulkisuus ei voimakkuudestaan huolimatta lopulta olennaisesti vaikuttanut itse ratkaisun sisältöön.
Medianäkyvyys vaikuttaa myönteisesti
Päättäjät pitävät kuitenkin mediajulkisuutta tärkeänä oman
vaikutusvaltansa kannalta: kaksi kolmannesta kyselyvastaajista katsoi organisaationsa medianäkyvyyden vaikuttavan omaan vaikutusvaltaansa vähintään melko paljon.
Kun organisaatio on esillä julkisuudessa, sen edustajien näkemyksiä kuunnellaan tarkemmin erilaisissa työryhmissä ja
muissa päätöksentekoelimissä. Toisaalta vääränlaisessa julkisuudessa esiintymisen uskottiin voivan myös heikentää uskottavuutta ja vaikutusvaltaa.
Julkisuudessa esitettyjen näkemysten myötäilyä päätöksenteossa pidetään päättäjien keskuudessa usein moraalisesti arveluttavana mutta toisaalta erityisesti poliitikkojen piirissä samalla houkuttelevana.
Kaikista kyselyvastaajista 21 prosenttia ja poliitikoista 39 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan “joudun työssäni usein harkitsemaan, missä määrin teen asioita oikeaksi kokemallani tavalla ja missä määrin annan periksi julkisuuden ja yleisen mielipiteen paineelle”.
Julkisuus koetaan uhaksi järkevälle päätöksenteolle
Päätöksentekoa pyritään usein suojaamaan julkisuudelta, koska julkisuus koetaan suurelta osin irrationaaliseksi, tunteenomaiseksi ja yksityiskohtia korostavaksi. Erityisesti pelätään julkisuuden
herättämää, yksityiskohtiin takertuvaa vastustusta.
Julkisuutta pidetään riskialttiina myös siksi, että julkisesti esitetyistä kannoista peräytyminen koetaan helposti arvovaltatappioksi ja kasvojen menettämiseksi. Toisaalta päättäjät myöntävät, että joissain tilanteissa julkisuus voi tuoda päätöksentekoon hyödyllisiä näkökulmia. Tällaista pidettiin kuitenkin melko harvinaisena, koska olennaisten näkökulmien
uskottiin enimmäkseen tulevan päättäjien tietoon erilaisten
asiantuntijaverkostojen kautta.
Kansalaisten mielipiteiden taas uskottiin välittyvän päätöksentekijöille tiedotusvälineiden kautta paljon paremmin kuin puolueiden kautta. Tämän väitteen kanssa täysin tai
jokseenkin samaa mieltä oli kaikista kyselyvastaajista 71 prosenttia ja poliitikkovastaajistakin 52 prosenttia.
Päättäjät seuraavat lähinnä Hesaria, Yleä ja Maikkaria
Päättäjät seuraavat mediasisältöjä intensiivisesti, mutta suurella
osalla seuraaminen rajoittuu lähinnä Helsingin Sanomiin sekä Yleisradion ja MTV3:n tv-uutisiin. Nämä välineet muodostavat valtakunnan tason päättäjien keskeisen päivittäisen mediatodellisuuden. Muiden viestinten seuraaminen on vähäisempää ja niiden rooli on täydentävä.
Viestinten uskotaan ajavan omia tavoitteitaan myös uutisaineistossaan
Haastatteluissa ja kyselyssä kävi myös ilmi, että osa päättäjistä uskoo sitoutumattomiksi julistautuneidenkin viestinten ajavan omia
tavoitteitaan niin mielipide- kuin uutisjutuissaan.
Puoluepoliittisista kytkennöistä ja omistussuhteista juontuvien asenteiden lisäksi haastatteluissa tuotiin esiin muun muassa pitkäkestoiset missiot, kuten viestinten Nato- tai ydinvoimakannat sekä lyhytkestoisemmat kampanjat, joista esimerkiksi nousi erityisesti Iltalehden kampanja keväällä 2007 hoitajien palkankorotusten puolesta.
Luottotomittajia suositaan
Päättäjien ja toimittajien yhteydenpito on tiivistä ja suhteet
ammattimaisia. Toista osapuolta pyritään palvelemaan, jotta molemmat hyötyisivät. Samalla kunnioitetaan toisen osapuolen ammatillisia periaatteita. Tutuiksi tulleisiin toimittajiin luotetaan, ja heidän kanssaan sovitut pelisäännöt pitävät. Sen sijaan yleisemmin mediaa ja sen toimintatapoja kohtaan ollaan myös epäluuloisia.
Hyvät suhteet toimittajiin ovat vallanpitäjille tärkeitä, jotta
haluttuja asioita saataisiin tarvittaessa julkisuuteen. Tästä syystä
päättäjät käyvät paljon vapaamuotoisia taustakeskusteluja erityisesti erikois- ja päällikkötoimittajien kanssa.
Taustakeskustelut toimittajien kanssa koettiin tärkeiksi myös siksi, että kirjoittelu omasta toimialasta tai vireillä olevasta asiasta olisi asiantuntevaa.
Tiedonvaihto päättäjien ja toimittajien kesken on molemminpuolista. Toimittajat keräävät paljon aineistoa, jonka uutisarvo ei välttämättä riitä juttuun asti, mutta joka on kuitenkin päättäjille hyödyllistä.
Erityisesti kyse on “ilmassa” olevista asioista ja spekulaatioista.
Näissä luottamuksellisissa keskusteluissakaan toimittajat eivät silti
haastateltujen mukaan paljasta lähteitään.